Ensimmäisenä Kipinä suuntasi kohti Vieresniemeä, josta kantautui outoa kilinää. Hän hiipi varovaisesti ääntä kohti ja näki poron nimeltä Savu sotkeutuneena jouluvaloihin.
“Yritin vain vähän harjoitella lentämistä,” Savu ähkäisi. “Mutta nämä himputin valot kietoutuivat ympärilleni, ja lensin laskeutuessani kuonolleni”
Kipinä auttoi poron irti ja sytytti valot uudelleen. Kun ne syttyivät, niiden valo heijastui jäälle yhtä taianomaisesti kuin aiemminkin. Kipinä huokaisi helpotuksesta. Kiitokseksi Savu lupasi lennättää Kipinän Kivitipun edustalle – paikkaan, jossa satumainen jääkaruselli pyöri joka talvi lasten iloksi.
”Hienoa,” Kipinä huudahti. ”Matkaan siis!”
Perillä he huomasivat heti jotain todella outoa: karuselli seisoi pysähtyneenä, valot olivat sammuksissa, eikä lapsia näkynyt missään.
“Karuselli pysähtyi aivan yhtäkkiä,” kertoi paikalle saapunut Onni-orava surullisena. “Lapset pelästyivät ja lähtivät juosten kotiin. Heidän ilonsa katosi kuin salaman iskusta.”
Kipinä raapi partaansa syvissä mietteissä ja tarkasteli tähtiluupilla jalanjälkiä karusellin ympäristössä. ”Kaiken täytyy jotenkin liittyä taikakristallin katoamiseen,” hän pohti. ”Aivan kuin joku ei haluaisi, että joulua vietettäisiin…”
Tarina jatkuu ensi viikolla.
