Juttu lyhyesti
—
Pesäpallokenttien muokkaamisella eli ”manipuloinnilla” on lajissa pitkä, värikäs ja usein kiistanalainen historia, ja sen aikaansaama kotikenttäetu on perinteisesti ollut poikkeuksellisen suuri. Seurat ovat pyrkineet maksimoimaan sen muokkaamalla kentän pintaa oman joukkueensa pelityyliin sopivaksi – ja vastustajan peliä vaikeuttavaksi. Vaikka Pesäpalloliitto on kieltänyt säännöissä 2025 lähtien tarkoitushakuisen manipuloimisen ja säätelee nykyään tarkasti kenttien kuntoa, harmaalla alueella liikkuminen on puhuttanut pesäpalloväkeä.
Kun pesäpalloa pelattiin hiekka- ja kivituhkakentillä, kentän manipulointi oli helpompaa ja nykyistä yleisempää. Kenttähenkilökunta saattoi kastella kenttää runsaasti juuri ennen ottelua tai jättää tiettyjä alueita lanaamatta. Kun nykyiset hiekkatekonurmet tulivat käyttöön, muokkaus vaikeutui, mutta ei loppunut. Pinnoitteen ominaisuuksia alettiin säädellä hiekan määrällä ja laadulla. Esimerkiksi vuonna 1995 Oulun Lipon ja Loimaan välinen ottelusarja poiki suuren kohun ja liiton tutkimuksia siitä, oliko uutta tekonurmea viritetty ison kotikenttäedun saamiseksi.
Viime vuosina julkisuudessa ovat olleet muun muassa Manse PP:n Kaupin kentän syksyn 2025 kiistat sekä hiljattain 13. syyskuuta Vimpelin Veto jättämä virallinen protesti Sotkamon Jymyn Hiukan kotikentästä. Vastaavasti ennen Vimpelin ja Sotkamon välieräottelua 2010, oli etukenttä suojattu pressulla. Sakkoa tuli seuralle 2 000 euroa, uutisoi HS.
Vimpeliläinen pelaajalegenda Vesa Liikala muistelee, että aikoinaan Oulussa laitettiin kenttään betonia ja muutettiin etukentän kaltevuutta pomppujen nousemista varten. Kuuluisin oli epäilys kentän kastelusta Ankkurit-Tahko pelissä Alajärvellä vuonna 1990; asia kuitattiin ”paikallisena sadekuurona”. Liikala kertoi myös Haapajärvellä syöttölautasen siirrosta ennen peliä. Ilmeisesti pelaajan ollut kentänhoitaja oli tehnyt lautasen siirron lähemmäksi kaarta ainakin toistakymmentä senttiä.
Kenttää oli kuokittu muun muassa Imatran Linnalassa ja Seinäjoellakin, joka aiheutti suhteiden viilenemisen. Asian kertoi selostaja pesäpallokierroksella. Myös toinen haastateltu vimpeliläinen piti kentän manipulaationa vastustajan hermostuttamisena ja eräänlaisena epäsuorana ”psyykkaamisena”.
Teuvo Mäkelä kertoi Pesäpallomuseossa olevasta kuokasta, jota imatralaiset käyttivät kentän niin sanottuun täsmämuokkaukseen. Esine on poikkeava museon kokoelmassa, ja Mäkelän mukaan se aiheuttaa ihmetystä osana esineistöä ja että manipuloidaanko pesäpallokenttää todella. Imatran Pallo-Veikot käytti nimenomaan kuokkaa (ja muita järeitä työkaluja) legendaarisen Linnalan kenttänsä muokkaamiseen hiekkakenttien aikakaudella. 1997 Tahko sai varoituksen kenttäkaivauksista, uutisoi MTV. Kenttien manipulointi on varsin tuttua pesäpallon ystäville ja niiden selitykset ovat aiheuttaneet koomisiakin piirteitä.
Lasse Pippola
