Kortesjärven kirjastossa on esillä näyttely, joka kertoo Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuran pitkästä ja yhtäjaksoisesta näytelmäperinteestä. Matka alkoi vuonna 1905 kyläläisten tuvassa esitetystä näytöskappaleesta ja on vuosikymmenten aikana kasvanut ammattimaisesti tuotetuksi harrastajateatteriksi.
Kortesjärven Ylikylän nuorisoseura perustettiin lokakuussa 1904. Seuran aivan ensimmäiseksi harrastuspiiriksi perustettiin näytelmäryhmä, ja näytelmät olivat suosittuja ohjelmanumeroita iltamissa, juhlissa ja jopa vuosi- ja kuukausikokouksissa. Alussa näyttämöä ei vielä ollut käytössä, joten esitykset pidettiin kylän talojen tuvissa. Seuran ensimmäinen oma talo näyttämöineen valmistui vuonna 1908.
1930-luvulta lähtien Ylikylässä alettiin käyttää itse ohjattujen näytelmien rinnalla myös keskusseuran kiertäviä ohjaajia, ja osaamista kartutettiin näytelmäkursseilla ja -kilpailuilla. Pitkäaikaisia, ansiokkaita ohjaajia ovat vuosikymmenten varrella olleet muun muassa Elias Rintala, Aarne Paalanen, Kalevi Haapoja ja Eija-Irmeli Lahti. Haapoja toi 1950-luvun lopulta lähtien näytelmiin ääni- ja valotekniikkaa, musiikkia ja mustaksi maalatun black box -näyttämön. 2000-luvulta alkaen näytelmiä on ohjannut Eija-Irmeli Lahti, joka on korostanut työssään vuorovaikutusta, läsnäoloa ja eläytymistä.
Valtakunnallista huomiota
Ylikylän näytelmät ovat vuosien varrella keränneet palkintoja ja huomiota myös laajemmin. Vuonna 2004 Ilkka-lehden kulttuuritoimitus myönsi seuralle Vuoden kulttuuriteko -palkinnon Aapelin Pikku Pietarin piha -näytelmästä. Vuonna 2012 seura esitti Artturi Järviluoman Pohjalaisia -musikaalia Helsingin Savoy-teatterin lavalla. Sisko Istanmäen romaaniin perustuva Liian paksu perhoseksi -näytelmä puolestaan palkittiin Suomen Nuorisoseurojen valtakunnallisella Vuoden harrastajateatteriteko -palkinnolla vuonna 2020.
Tuvasta teatteriksi
Näyttely kokoaa yhteen valokuvia ja tarinoita yli sadan vuoden ajalta — talon tuvassa esitetyistä näytöskappaleista tämän päivän harkittuun lavastukseen, puvustukseen sekä valo- ja äänitekniikkaan. Kehityskaari kertoo, miten pienen kylän harrastustoiminta on vuosikymmenten aikana muuttunut yhä teatterimaisemmaksi ja miten sama yhdistys on pitänyt näytelmäperinteen elossa sukupolvesta toiseen.
