Jesajan kirjan viimeisissä luvuissa Jumala puhuu kansalleen suoraan ja rehellisesti. Hän sanoo: ”En Minä vaikene.” Raamatunteksti kuljettaa meitä voimakkaiden tunteiden ja suurten lupausten äärelle.
Nämä sanat Jesajan kirjassa voivat kuitenkin tuntua jopa ankarilta. Jumala kuvaa kansaa, joka on kulkenut omia teitään, eikä ole kuunnellut hänen kutsuaan. Vuosikymmenestä toiseen hän on ojentanut kätensä, mutta ihmiset ovat katsoneet muualle. Teksti muistuttaa, ettei Jumala ole kaukana eikä välinpitämätön. Päinvastoin Hän on lähellä, kutsuu ja etsii ihmistä silloinkin, kun ihminen ei etsi häntä.
Ehkä mekin tunnistamme tästä jotain omasta elämästämme. Kiireessä, huolten keskellä tai oman tahdon tietä kulkiessamme emme aina pysähdy kuuntelemaan Jumalan ääntä. Silti hän ei lakkaa kutsumasta. Hän ei vaikene. Mutta tämän tekstin ydin ei ole tuomio vaan toivo. Keskellä vakavia varoituksia kuuluu lohduttava lupaus: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.”
Jumalan viimeinen sana ei ole hävitys vaan uudistuminen. Hän näkee maailman rikkinäisyyden ja ihmisen heikkouden, mutta hän ei luovuta. Hän lupaa tulevaisuuden, jossa itkun ääni vaikenee, oikeus toteutuu ja rauha voittaa. Jesajan kirjassa sanotaankin: ”Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu.” Se on näky maailmasta, jossa pelko, viha ja väkivalta eivät enää hallitse.
Tämä lupaus ei koske vain kaukaista tulevaisuutta. Se kutsuu meitä jo nyt elämään Jumalan valtakunnan todellisuutta todeksi. Jokainen sovinnon teko, jokainen lähimmäisen auttaminen ja jokainen anteeksiantamus on pieni merkki uudesta maailmasta, jota Jumala rakentaa.
Jesajan teksti päättyy kuvaan Jumalasta, joka kokoaa kaikki kansat ja kielet yhteen. Hänen kutsunsa ei kuulu vain yhdelle kansalle tai yhdelle ihmisryhmälle, vaan kaikille – jokainen saa tulla hänen luokseen.
Kun maailma ympärillämme tuntuu epävarmalta ja uutiset täyttyvät levottomuudesta, tämä lupaus kantaa: Jumala ei ole vetäytynyt pois. Hän ei ole unohtanut luomakuntaansa. Hän ei vaikene.
Ja vielä enemmän: hän kuulee ennen kuin ehdimme edes pyytää.
-KK-
