Makaronilaatikko, silakkapihvit, peruna ja kunnon kastike, kaalikääryleet… Eräiden kaupparyhmien lehdet kertovat jälleen tuttujen ja turvallisten ruokien tuovan lohtua ja pysyvyyttä tässä muutosta, kriisiä ja sotaa kaikuvassa maailman ajassa. Myös ystäväni, joka asuu parhaillaan Lähi-idässä, kertoi, että keittää juuri hernekeittoa ja paistaa pannarit jälkiruoaksi. On asioita, jotka pysyvät, toistuvat, muistuttavat menneestä, maadoittavan tähän hetkeen ja tuovat toivoa tulevaan.
Tietty toistuvuus ja tuttuus kristityn elämässäkin tuo turvaa ja lohtua. Mieli tapailee lapsuudesta tuttua rukousta tai virttä, joka on kulkenut mukana elämän eri vaiheissa. Päivä vain ja hetki kerrallansa, ja muistamme taas, että tässä on kaikki, huomista emme voi etukäteen elää.
Myös kirkon jumalanpalveluselämä kirkkovuoden kulussa on toistuvuudessaan jotain pysyvää, johon kiinnittyä. Nyt elämme paaston aikaa, kirkkovuoden värinä on violetti, ja kuljemme kohti pääsiäistä, sen tuomaa toivoa, valoa ja iloa. Pääsiäisen valkoinen juhla-aika kestää aina helluntaihin asti ja siten koittaa pitkä arkijakso, jolloin vihreä väri kertoo myös kasvusta ja elämästä kristittynä.
Tässä kiertokulussa on jotain sellaista, joka tapahtuu täysin ilman minun ponnisteluitani tai suorittamista. Kaikki on jo valmista, saan vain astua ovesta sisään, istua ja ottaa vastaan. Se, missä enemmän saan sitten toimia kristittynä, tapahtuu, kun astun kirkon ovesta ulos arkeen ja kohtaan lähimmäiseni hädän lähellä ja kaukana.
Laskiaispulla pistaasitäytteellä, Runebergin pannukakku, makaronilaatikko itämaisittain… Välillä vanhaa ja tuttua halutaan tuunata ja tuoda mukaan uutta twistiä. Sitäkin ihminen välillä halaajaa, uutta ja muutosta. Kristittyinä meille on luvattu tämäkin: toivon ja kasvun versot sekä Luoja, joka jatkuvasti luo myös uutta, meissä ja maailmassa.
Silti kaiken maailman myllerryksen keskellä on lupa ja tarve laittaa turvaruokaa, laulaa se tuttu virsi ja astua kirkkoon ja todeta, että jälleen saan kulkea paaston matkaa kohti pääisäisen iloa. Enne kaikkea on lupa ja tarve tarttua ikiaikaisen Jumalan lupauksiin, vaikkapa tähän Jeesuksen antamaan: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Elina Matila
Viikon sana: Turvaruokaa
Lukuaika:
1–2 minuuttia
