Lähestyvä juhannus alkaa virittää suomalaisia juhlatunnelmaan jo edellisellä viikolla. Muistan, kuinka meidät pikkupojat ajettiin pois jaloista, kun naiset aloittivat juhannussiivouksen. Koko talo siivottiin lattiasta kattoon. Ikkunat ja lattiat pestiin, lattioille laitettiin juhlamatot, katon nurkista ripsittiin hämähäkin verkot ja oven eteen lyötiin rautakangella reiät ja niihin pystytettiin juhannuskoivut. Sauna lämmitettiin hyvissä ajoin päivällä ja juhannus sai tulla.
Tarttuihan se tunnelma pikkupoikiinkin, ja tapasimme soudella järvellä ja poiketa läheisissä saarissa aina puoleen yöhön asti. Hieman vanhempana ennen hyppyyikää nuorison keskuudessa oli suosittua mennä Sammakkosaareen tai Vasikkasaareen asti telttailemaan. Saattoihan mukana olla alaikäisiltä kiellettyjä virvokkeitakin, mutta rauhallisesti juhannukset yleensä sujuivat. No, Sammakkosaari taisi kerran puolittain palaa Lakaniemen nuorison juhannuksen vieton ja huolimattoman tulenkäsittelyn seurauksena.
Kuulin jutun, että nuori poika oli lähtenyt Vasikkasaareen telttailemaan tyttöystävänsä kanssa ja aikomuksena oli niin sanotusti juoda yhdessä lemmenmalja ensimmäistä kertaa. Tilanne oli varmasti ollut jännittävä ja pojan kädet tutisseet ja ainoa ehkäisyväline oli luiskahtanut lehmänkokoisten kivien koloon. Poika oli koettanut turhaan kangeta kiviä saadakseen välineen kolosta pois.
Hieman vanhempana, 70-luvulla, juhannukset vietettiin sitten tanssilavoilla tai telttailtiin leirintäalueilla ja vietettiin suoraan sanoen huonoa elämää. Nykälänniemi oli erityisen suosittu leirintäalue ja siellä oli juhannuksen aikaan oikea telttameri ja tuhansia nuoria.
Iän myötä telttailut tietysti jäivät, mutta aina juhannusta jotenkin juhlistetaan vaikkapa hyvän ruuan ja ystävien parissa. Tarina kertoo, että Pyhälahden miehet tapasivat juhannusaattona kerääntyä tiettyyn paikkaan Ahometsän päässä viuluineen ja virvokkeineen. Pyhälahti oli kuuluisa pelimanneistaan ja juhannuksena viulut soivat ja pian kuulemma raikui laulukin kesäyössä.
Vanhuksena juhannukset alkavat olla vain etäinen muisto. Kuulin sattumalta kerran, kun kaksi iäkästä mummoa alkoi juhannusaattona pihakeinussa muistella nuoruuden juhannuksia. Keskustelu meni suunnilleen näin:
Ensimmäinen mummo: ”Juhannus ei oo mikään.”
Toinen mummo: ”Ei oo enää miehiä.”
Ensimmäinen mummo: ”Kaikki kullat on kuollu.”
Jutun loppu oli ehkä hieman synkkä, mutta pitää muistaa, että juhannuksena liikutaan paljon vesillä, liikenne on vilkasta ja nautitaan päihdyttäviä juomia, joten onnettomuusriski kasvaa reippaasti. Ollaanpa siis ihmisiksi ja vietetään rauhallinen juhannus.
Heikki Salmela
