Siirry sisältöön
Uutiset
Lappajärveläissukuisen Kalle Kniivilän uusin tietokirja ”Maa joka heräsi” kertoo ukrainalaisten ajatuksia sodasta. Kirja tuo ääneen tavalliset ukrainalaiset, opettajat, aktivistit, pakolaiset ja jopa papin. Hänen isänsä Antero Kniivilä on syntyisin lappajärveläisiä, ja saa jälkisanoissa yhdessä Annamari-äidin kanssa kiitoksen suomenkielisen käsikirjoituksen viimeistelystä. Teos kuljettaa lukijan läpi Ukrainan lähihistorian aina Tšernobylin räjähdyksestä itsenäisyyden vuosiin, kansannousuihin, Krimin miehitykseen ja täysimittaiseen sotaan Venäjää vastaan. Ukraina-kuva ei ole mustavalkoinen, vaan esille pääsevät huonot johtajat, korruptio ja maan itä- ja länsiosien erot. Kirjaan haastatteluja tehdessään Kniivilä majoittui yhdessä pakolaisten kanssa Lvivin kaupungin jalkapallostadionilla. –Toisin kuin useimmilla muilla täällä, minulla on koti, johon palata, hän pohtii pakolaiskeskuksesta poistuessaan. ...
Meillä kaikilla on kokemusta muuttamisesta. Syitä muutolle on monia; opiskelut, työpaikka, puoliso, elämäntilanteen muuttuminen – tai pelkkä seikkailunhalu. Löytyy myös ne tuhannet suomalaiset, jotka muuttolintujen tavoin lentävät talvehtimaan Espanjan auringon alle, mutta palaavat aina takaisin Suomeen, sillä edes aurinko ei riitä pitovoimaksi. Me Järviseudulla toivomme, että tänne tultaisiin jäädäkseen. Vuosien 2018–2024 aikana Etelä-Pohjanmaan väkiluku laski yli neljällä tuhannella. Toisaalta vieraskielisen väestön määrä lähes kaksinkertaistui. Silti olemme yhä jäljessä kansainvälistymisessä. Jotain pitää tehdä. Kuntien väkiluvut tippuvat, ja osaavasta työvoimasta on pulaa. Tarvitsemme lisää asukkaita, niin kantaväestöstä kuin ulkomaalaisista. Mutta miten varmistamme, että tulijat myös viihtyvät ja kiinnittyvät osaksi paikallista yhteisöä? Miten ...
Näin täällä Suomessa markkinat kaupan vieressä, ja muistot tulvahtivat mieleeni. Kun syksy levitti kultaisen ja purppuraisen mattonsa pelloille, ukrainalaiset kylät ja pikkukaupungit heräsivät odottamaan erityistä tapahtumaa, markkinoita. Jo kasakkakaudella Ukrainassa järjestettiin suuria markkinoita, joilla myytiin viljaa, karjaa, käsitöitä, mausteita, hunajaa, vahaa, saviastioita ja koruja. Lisäksi ennustettiin kohtaloita, laulettiin, tanssittiin, kihlauduttiin ja järjestettiin nyrkkeilyotteluita. Markkinat olivat tapahtuma, joka yhdisti ihmisiä ja tarjosi mahdollisuuden sekä ansaita että iloita. Minulle syysmarkkinat tarkoittavat ennen kaikkea isoisän kärryä, joka oli peitetty huovalla ja jonka alla olivat perheemme aarteet. Muistan, kuinka lähdimme matkaan jo aamunkoitteessa. Aurinko juuri kosketti puiden latvoja, ja me olimme jo tiellä. Meidän harmaa ja ...
Kuuluisan, erinomaisen ja historiallisenkin elokuvan Kahdeksan surmanluotia (1972) alussa on teksti: ”Viina on se pahan alku meijjän perreessä!” Elokuva kertoo pientilallisesta, köyhyydestä, työttömyydestä ja pontikanteosta pihtiputaalaisen elämässä. Tuota elokuvaa katsellessa oppii paljon. Jos käyttää alkoholia kohtuullisesti tai on absolutisti, välttää monia ongelmia: koulukiusaamista, leimautumista, ennakkoluuloja, terveysongelmia; luettelo on loputon. Muistan nuoruuteni humalahakuisen juomisen. Ikäisteni keskuudessa oli tavallista, että käytiin Evijärvellä, tehtiin kiljua, impattiin ja ”sekoiltiin”. Jotkut ovat niistä jälkeenpäin kertoneet, eivätkä ne unohdu. Evijärven tarinat ovat oma luku sinänsä. En koskaan käynyt niissä tapahtumissa, eikä yhtään harmita. Tanssia tykkäsin yliopistoaikana. Lapsuus ja nuoruus tuli kesäisin vietettyä Ruotsissa ja kaveripiirissä emme ...
