Mummolassa kesälomareissulla olleet joensuulaiset veljekset Noel ja Hans Perälä pääsivät 21. heinäkuuta kalastusreissulle Lappajärvelle. Noel oli saanut isovanhemmiltaan ja tädeiltään 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi elämysmatkan Kalastuspalvelut Lahnalammelta, ja 6-vuotias pikkuveli Hans lähti retkelle mukaan. Aurinkoisena ja kuumana maanantaiaamupäivänä veljekset tapasivat kalastusopas Miika Lahnalammen Nykälänniemen venesatamassa. Tavarat, lähinnä eväät, nostettiin veneeseen, sanottiin Miikalle käsipäivää ja otettiin suunta kohti Kannus-saarten lähistöllä sijaitsevaa turoa.
–Kalat näyttävät olevan pohjassa, kun on niin kuuma, ja joillekin on siellä ruokaakin. Lappajärven kalastuskunta laittoi keväällä kolme onkituroa tänne järvelle. Ne on merkattu poijuilla, johon veneen voi kiinnittää. Näin kalastuksen aloittaminen on mahdollisimman helppoa, Miika selittää.
Turon lähistöllä pojat siirtyvät seuraamaan kaikuluotaimesta, miltä näyttää kalaparvi sitä kautta. Lahnalammen veneen muutkin laitteet herättivät kiinnostusta ja kysyttävää.
–Veneessä on kolme akkua, yksi käynnistykselle, yksi keulamoottorille ja elektroniikalle omansa.
Sopivan kohdan löydyttyä Miika laskee moottoroidun ankkurin, laittaa sopivan jigin vapaan ja ryhtyy opastamaan Noelia. Nelisen vuotta mato-ongella ja virvelillä kalastusta harrastanut Noel kuuntelee tarkkaan ja ottaa Miikan neuvot vastaan.
–Keskity, pidä siima kireänä. Siimakontrolli on kaikista tärkeintä. Heitto, anna jigin laskeutua pohjaan, sen näkee siitä ,kun siima löystyy. Sitten muutama kelaus, anna taas laskeutua ja taas muutama kelaus. Välillä voi tehdä myös muutaman houkutusnypyn. Kalastus on aktiivista, tarkkaa seuraamista. Koko ajan pidetään vapa paikallaan, samassa asennossa, niin pystytään lukemaan, mitä tapahtuu. Muista seurata siimaa, kala voi seurata pitkäänkin pohjassa ja ottaa kiinni vasta aivan veneen vierellä, Miika selittää.
Kala tarttuu Noelin virveliin heti ensimmäisellä heitolla.
–Kelaa, kelaa, kelaa, nopeasti, Miika kannustaa ja auttaa haavilla hyvän kokoisen ahvenen veneeseen. Kalastajat heittävät ylävitoset, Miika irrottaa kalan koukusta ja näyttää Noelille, miten ahventa voi pitää leuasta kiinni. Noel ottaa rohkeasti ahventa leuasta ja esittelee innoissaan saalista pikkuveljelle ja tädille.
–Mitäs muuten näille kaloille tehdään, Miika kysyy.
–Viedään kotiin, mummo paistaa, Noel tuumaa.
Kalastuspalvelu on elämyksiä
Toholammilta kotoisin oleva, nykyään Lapualla asuva Miika Lahnalampi on kalastanut pienestä asti. Kalastusoppaan ammattitutkinnon hän suoritti Paraisilla vuonna 2018. Kalastuspalvelut ovat lisäpalveluna Lappajärven Kesäteatterin, Terrace Kirpun, Kraatterijärvi Adventuren ja Aquarius Resortin palveluihin, joissa Lahnalampi on mukana.
–Tämä on elämyspalvelu, jota esimerkiksi yritykset ja lapsiperheet käyttävät. Kesäteatterin ja Kirpun toiminta kesällä on niin vauhdikasta, että ei näitä reissuja kauheasti ehdi tehdä. Olisi hienoa tehdä tätä enemmänkin, mutta en tiedä olisiko hommaa niin paljon, että tulisi riittävästi tuloja. Enkä halua laittaa palvelulle liian kovaa hintaa. En ota tästä ressiä tästä. Kunhan saa jatkaa rakasta harrastusta ja pääsee järvelle.
Nykyinen vene on ollut Miikalla monta vuotta. Hän on rakentanut veneen pohjalle lukollisen laatikoston, jossa vavat ja pakit voi säilyttää.
–Se on tärkeää itselle, ettei tarvi aina nostaa kaikkia tavaroita autoon, vaan voi jättää ne veneeseen odottamaan seuraavaa reissua.
Vauhti ja ahvensaalis ilahduttivat nuoria kalastajia
Kannuksen turolta Miika ajaa veneen kauemmaksi etelään, lähelle Kärnänsaaren kärkeä. Vauhti hurmaa isot ja pienet kyytiläiset. Ensimmäistä kertaa isomman veneen kyydissä ja kalastusreissulla ollut Noel oli yllättynyt lahjasta.
–Oli mukava yllätys. En ole ollut näin isossa veneessä aiemmin enkä kalastusreissulla. Ihan pikkuisen jännitti aluksi, en osaa sanoa miksi. Kivointa oli vauhti, jota oli välillä 45 km/h. Ja kun tuli kalaa.
Muutaman tunnin kalastusreissulla tuli kaiken kaikkiaan viisi isoa ahventa, jotka vietiin kotiin ruoaksi valmistettavaksi ja viisi pientä, jotka päästettiin takaisin järveen. Vaikka isoin saaliiksi saatu ahven oli suuri, ei se vetänyt vertoja Noelin Pohjois-Karjalan mökillä saatuun lahnaan.
–Oma virveli on tällä hetkellä rikki, mutta yritän päästä ja pääsenkin vielä tänä kesänä kalastamaan. Haluan ehkä enemmänkin harrastaa kalastamista. Kalastuksessa kivointa on se kun koukussa on joku, kun nappaa.
Myös pikkuveli Hans oli tyytyväinen reissuun ja saaliiseen. Hän ei halunnut heittää virveliä, mutta kelasi ja sai myös kalaa. Hansillakin oli ensimmäinen kerta ison veneen kyydissä.
–Hyvä saalis, saatiin monta ahventa. Nyt ne paistetaan pannulla. Kivointa oli nopeus ja kun kala tarttui kiinni.
Lähinnä onkimista harrastanut Hans on opetellut myös virvelin käyttöä. Hans tykkää kalastaa ja aikoo harrastaa sitä jatkossakin.
–Tykkään kalastaa ja kalasta. Kuha on suosikki, se maistuu hyvältä. Hyvä reissu, kannatti lähteä. Eväät oli hyvät. Mukava kun sai järvellä syödä eväitä.
Takaisin venesatamaan päästyä pojilla oli kiire viedä tuoreet kalat mummolle perattavaksi ja pannulla paistettavaksi. Kalojen kypsymistä odotellessa Noel pohti, mitä reissusta jäi mieleen.
–Miika oli hyvä opettaja. Kannusti ja opetti paljon asioita. Sen miten virveliä kannattaa käsitellä. Oli hyvä, että käytiin. Eväät oli hyvät. Tölkkilimsa jos olisi ollut, niin olisi ollut täydelliset, Noel toteaa.
