Anu Pihlaja: Lapsuuden kesät

Metsämansikoita tuoreeltaan

Hei aikuinen! Koska viimeksi olet tehnyt niitä asioita, joita lapsuuden pitkät ja lämpimät kesät olivat täynnä? Uiminen, paljain jaloin kävely ulkona, jäätelön syöminen, pihaleikit kavereiden kanssa ja sen sellaiset puuhat?


Riippuu tietysti ajankohdasta, mitä lapsuuden kesään kuului. 70-luvun lapsena en ole hakenut maitoa hinkillä naapurista, kitkenyt vespää märkänä sokerijuurikasmaata tai ollut paimentamassa lehmiä niin kuin vanhempani tai isovanhempani lapsina. Nuoremmat ikäpolvet taas eivät tiedä, minkälaista on käydä kyläkaupassa ostamassa markoilla pingviinituuttia, kun ukot polttavat sisällä tupakkaa, tai kuinka kivaa on käydä joka aamu syöttämässä voikukanlehtiä lehmille laitumella.


”Minä en aio kasvaa aikuiseksi, niillä on vaan liikaveroja ja liikavarpaita”, Peppi Pitkätossu totesi. Reilu Peppi ei varmasti sinänsä ollut verojen maksua vastaan, ja liikavarpaat eivät olisi estäneet Pepin vauhtia. Arvelen, että Peppi kapinoi turhaa huolehtimista vastaan. Aikuisella on monia arjen velvollisuuksia ja joskus niissä onkin murehdittavaa. Kiva kesäpuuha ei oikaise monimutkaisia asioita, mutta joskus voi auttaa pysähtyä hetkeen niin kuin lapsi.


Muistatko, minkälaista oli leikkiä ulkona, kun yhtäkkiä alkoi sataa? Silloin juostiin ulkorakennuksen räystään alle tiiviiseen riviin, juuri ja juuri suojaan. Sateen seinä kohisi edessä ja paljaille säärille roiskui vettä maasta. Kuuro loppui pian, jätti ilman täyteen happea ja me juostiin varpaat hauskasti mutaisiksi.
Entä nokkoset tai polttiaiset? Aina välillä sääreen tai käteen sohaisi polte. ”Pese käit saippualla!”, mummo komensi. Pesu ei auttanut poltteeseen, mutta koska mummo käski, niin tehtiin. Mummon jämäkkyys lievensi kipua.


Kuumalla ilmalla jäätelö syötiin nopeasti. Äkillisestä kylmästä saattoi seurata hevosenpäätauti: otsa tuli kipeäksi. Outo ilmiö oli ikävä, mutta ei niin paha kuin se, jos osaksi sulanut jätski tipahti hiekkaan ja herkku oli menetetty. Jos mukana ei ollut enää kahta markkaa, piti odottaa johonkin toiseen päivään, että pystyi taas ostaa tuutin.


Uiminen joka säällä kuului lapsuuden kesiin. Jos tuuli järven puolelta, pysyi lämpimänä, kun hyppi rantaan kuohuvien aaltojen yli. Ei siinä ehtinyt miettiä tuleeko kylmä!
Jos et ole vähään aikaan hyppinyt aalloissa, pitänyt sadetta ulkorakennuksen räystään alla tai kävellyt savisessa maassa paljain jaloin, kannattaa kokeilla. Siinä unohtuvat muut murheet, kun polttiainen pistää, ja apukin on silloin lähellä: pese käit saippualla!

Anu Pihlaja

Muita kesäbloggauksia

Muita kesäasukas bloggauksia

Jaa tämä kesäbloggaus:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uusimmat kesäblogit

Tulevia tapahtumia

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.

ILMAINEN

Digilehti

Isojako 13.9.