Ovenpieliin oli laitettu juhannuskoivut. Ukki oli vastassa tuvassa perunoita kuorien. Katsottiin silmiin ja käteltiin – tiesin että kohta saan Tupla-patukan tai Pastirol-rasian. Olimme ajaneet monta tuntia Evijärvelle. Järven ukiksi ja mummiksi kutsuin isovanhempiani Evijärvellä.
Tämä on 40:s juhannus, jonka vietämme suvun kesken mökillä Evijärvellä. Sovimme aikoinaan tapaavamme juhannuksena, kun kukaan ei enää Evijärvellä pysyvästi asunut. Kesäasukas olen ollut vauvasta asti ja äitini päänvaivaksi lopetin äidinmaidon syömisen parikuisena saaressa mökkeillessä. Evijärvi on minulle edelleen kesälomani ykköskohde ja järvielämän sielunmaisema. Ajamme sinne usein Vantaalta viikonlopuksikin, jos aikaa ei ole enempää.
Juhannusmuistoihin on hauskan kauhistuttavaa palata: milloin serkkujen kanssa nukahdettiin laiturille auringon porottaessa tai nykyisin käydessäni harrastuksena Naisten Valmiusliiton arjen turvallisuutta ja varautumista koskevia kursseja muistelen lapsuuden järviretkiä ilmapatjoilla, joista yksi oli vuotava – silloinkin laadittiin kattava pelastautumissuunnitelma.
Juhannusseurueesta on vanhempia ihmisiä poistunut keskuudestamme, mutta uusia pieniä juhlijoita on pitämässä perinteistä kiinni. Mukavana ohjelmana on esimerkiksi vierailu kesänäyttelyssä Väinöntalon museossa ja siellä voi pihalla rapsutella lampaita.
Järven mataluus on huolestuttanut viime vuosina ja siitä aiheutuva kiistely harmittaa. Muistan pitkään voineeni kehua kavereille, että meidän mökkijärvessä ei ole sinileväongelmaa. Valitettavasti viime vuosina en ole enää niin voinut sanoa. Rantakivissä on selkeät viivat todistamassa vedenpinnan aiempaa korkeutta. Nykyään polvien osuessa uidessa pohjaan tai kun napulla on vaikea ottaa rannalta vettä järvestä, muutos on iso aiempaan. Veneen hankkimisen olen siirtänyt odottamaan parempaa aikaa. Ilolla luin tätä blogia kirjoittaessani, että Evijärven vedenpinnan korkeuden nostamisessa olisi vihdoin tapahtumassa parannusta. Luonto näyttää onko muutos riittävä. Matalien ja lämpimien vesien kala suutari on lisääntynyt voimakkaasti. Lapsuudesta en muista moista kalaa edes isovanhempieni kissoilla. Kissat osasivat olla rannalla särkiä vastassa.
Lahna on vähentynyt, mutta onneksi sen joku kuitenkin vielä onnistuu juhannukseksi kalastamaan. ”Savulahnaa ja shampanjaa” on lentävä lause sukumme kokoontuessa yhteiselle aterialle. Ylioppilasjuhlistani jäi aikoinaan edullista Elysée No 1 -kuohuviiniä ja hyvällä asenteella siitäkin sai juhannusjutuissa juhlavampaa. Odotan tänäkin vuonna saavani maistaa lahnaa savustettuna, vaikka ei se omiin suosikkeihini oikeasti kuulukaan. Kalastus on olennainen osa kesäelämää Evijärvellä. Evijärven ahvenet ovat herkkuruokaa.
Näin Facebookissa ilmoituksen lasten yleisurheilukilpailuista Evijärven Kirkonkylän urheilukentällä heti juhannuksen jälkeen. Kisat aloittaa perinteinen Erkin koitos. Lapsuuteni kuului osallistuminen näihin keskiviikkoisiin yleisurheilukilpailuihin, joissa jokainen palkitaan. Omat pojat vein kisoihin tietenkin. Hienosti he edustivat toisessa polvessa Kirkonkylää. Toivotan pienille juoksijoille, pituushyppääjille ja muille yleisurheilijoille iloista kisamieltä! Minun mitalini ovat edelleen säilössä puisessa rasiassa tärkeinä lapsuusmuistoina. Pojilleni piti ostaa keihäs ja he kävivät keihäänheittokurssinkin innostuttuaan lajista kisoissa. Aina ei töiden takia ehditty juhannuksesta jäädä Erkin koitokseen, mutta jossain vaiheessa kesää menimme kisoihin ilman muuta. Vapaaehtoisten vanhempien apu kisatoimitsijoina oli tärkeää.
Ensimmäisinä juhannuksina oli tapana käydä Iitin kioskilla ostamassa jäätelöä ja irtokarkkia. Tätä historiatietoa siirrämme lapsillekin. Limonaaditehdasmuseota Limutippua näyttäisin kesävieraille mielelläni. Palvelut pitää kylän elinvoimaisena. Julkinen liikenne ja toimiva linja-autoyhteys Kauhavan juna-asemalle on ehdoton.
Nykyään nuoret saadaan mökille – kiitos jäsenyyden Evijärven kuntoilukeskuksessa! Vaikka on se halonhakkuukin kuulemma ihan mukavaa.
Hyvää juhannusta toivottaen!
Sanna Niinikoski-Sandberg
