Vielä lepattaa lähetystyön kynttilän liekki Lappajärvellä. Tänä vuonna lähetyspiiri on jälleen alkanut kokoontua säännöllisesti. Sen kantavia voimia ovat Kivikoulun lähetysillassa eturivissä istuneet Tuula Lamminen ja Seija Autio.
Autiolle illan kohdemaa oli jo entuudestaan tuttu, sillä Kirsti Penttisen lähetystyössä ollut veli on käynyt Lappajärvellä kertomassa siitä. Hän harmittelee, että kokoontumisissa oli hiipumisen merkkejä koronan ja liitoksen jälkeisinä vuosina, mutta nyt suunta on jälleen parempaan.
–Esitin diakonissa Merja Rantakankaalle, että lähetyspiiri alkaisi taas kokoontua, ja niin tapahtui, iloitsee Tuula Lamminen.
Erkki Mustikkamaan mielestä lähetyspiirissä on ollut mielenkiintoista kuunnella Rantakankaan omia kokemuksia Kolumbian ja Venezuelan lähetyskentiltä ja nykyisten lähettien työstä.
–Minun lisäkseni Hengikselle mahtuisi toki muitakin miehiä mukaan, Mustikkamaa kannustaa.
Illan esitelmöitsijä Katri Linnasalo on tehnyt Raamatun käännöstyötä nekin kielellä Papua-Uusi-Guineassa jo yli neljänkymmenen vuoden ajan. Koko sen ajan hän on saanut tukea Evijärven seurakuntalaisilta, joille lähettää erityiskiitokset. Vaikka nimellisesti suurin osa asukkaista on kristittyjä, niin kansa uskoo vielä onnen oikoteihin. Eurooppalaisia pidetään ihmisinä, jotka ovat keränneet rikkautensa magiikan avulla.
–Nuoriso katsoo siksi Harry Potterin elokuvia kuin opetusdokumentteja löytääkseen niistä eurooppalaisten taikakeinoja äkkirikastumiseen, Linnasalo kertoo.
Kivikoululla emäntää tuurannut Ritva Ylipelkola oli keittänyt kahvit ja kattanut koreasti useampaa sorttia kahvipullaa. Millaista vuosikymmeniä kestävä työ on lähettäjän näkökulmasta, se kun ei jaa pikavoittoja?
–Kyllä Raamatun käännöstyö on ensiarvoisen tärkeä perustehtävä, sanoo seurakuntapastori Mikko Elenius ja toivoo rukouksessa marraskuussa kohdemaahan palaavalle Linnasalolle terveyttä saada tehtävänsä päätökseen.
Tapani Tyynelä
Suosittelemme
