Arto Mellerin runojen pariin kerääntyi Lappajärven kirjastolle 3. syyskuuta runsas joukko yleisöä. Itäkyläläisten Saapas nähä -kulttuurihankkeen ideasta lähtenyt tapahtuma iski nostalgian nälkään ja paikallisrakkauteen, jota Mellerin runous kantaa yhä näihin päiviin, ja joka on aina ajankohtaista. Kirjaston saliin järjesteltiin lisäpaikkoja kiireen vilkkaa tilaisuuden alun lähestyessä.
Juttu lyhyesti
—
Lappajärven kunta oli mukana tapahtumassa; kunnanjohtaja Juha-Matti Näykki, vapaa-aikasihteeri Anssi Kuusela ja sivistysjohtaja Tarja Puro lausuivat Melleriä tilaisuuden aluksi. Sitten ääneen pääsivät itäkyläläiset: Sari Kujala, Esa Rantakangas, Tuija Viinamäki ja Urpo Purola sekä Tuomo Savola, joka ei lukeudu kyläläisiin, mutta tunsi runoilijan. Hemyös kertoivat omia Melleriin liittyviä muistojaan.
–Mellerin ääni ei ole hiljentynyt, vaan näin runoilijan 70-vuotispäivän (7. syyskuuta) alla laajenee yhä kohti omia juuriaan, luonnehti kirjastonjohtaja Leena Rannanpää.
Tuija Viinamäki luki runon Itäkylän nuorisoseuran kahvilassa ja muisteli, että sillä Melleri voitti ensimmäisen palkintonsa runokilpailussa, 50 markkaa Järviseudun Sanomilta.
Urpo Purola puolestaan kertoi, että jakoi Mellerin kanssa aikoinaan monenlaisia hetkiä ja tapahtumia. –Runous on tärkeintä; se kertoo kaikista meistä. Mitä on lappajärveläisyys ja itäkyläläisyys.
Mellerin sisko Anni Österberg muisteli tilaisuuden lopuksi veljeään; kuinka heillä oli Arton kanssa lapsena salakirjoitus, luki veljensä hänelle kirjoittaman kirjeen ja nuorena kirjoittaman runon Vaakunaleijona.
Mellerin tuotannossa ilahduttaa ihmisläheisyys
Itäkyläläinen Esa Takala tuli kuulemaan tuttuja lausujia.
–Tykkään tällaisista matalan kynnyksen tapahtumista. Hienoa, että kunnan edustajat lähtivät tähän mukaan, se luo yhteisöllisyyttä että kunnan johtohahmot laittavat itsensä likoon. Tilaisuus oli sopivan intiimi, ja sille tuntui olevan tilausta.
Mellerin runous on Takalan mukaan edelleen ajankohtaista.
–Se tuntuu tulevan vastaan vähän sieltä ja täältä, ja elää myös kansan syvissä riveissä. Kuitenkaan se ei ole päällimmäisenä asiana kylällä eikä muuallakaan, joten sitä on hyvä pitää esillä.
Takala luonnehtii, että Mellerin runous on lähellä ihmistä, kertoo arjesta ja tuntuu edelleen tältä päivältä, vaikka aika ja maailma ovat muuttuneet.
–Ihmisläheisyyttä tarvitaan tässäkin ajassa.
Tilaisuudelle toivottiin jatkoa myös ensi vuonna.
