Tuo tuttu kaunis laulu muistuttaa meitä, että jokaisella on oma suojelusenkeli. Se tuo mieleen taulun, jossa tyttö ja poika kulkevat sillalla käsi kädessä ja kaunis valkoinen ihana enkeli takana, heitä suojellen ja varjellen. Tarvitsemme täällä kauttakulkumatkalla enkeleitä joka päivä turvaksemme, sillä enkelit suojelevat ja kantavat meitä vaikeuksien yli. PS 90:11 Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Saamme myös olla toinen toisillemme enkeleitä, Jeesus lähettää meille heitä.
Pieni tyttö oli vakavasti sairaana. Lääkäri kertoi, että tyttö tarvitsee verensiirtoa sellaiselta henkilöltä, joka on parantunut samasta taudista. Siksi, että vain veri, jossa olisi tarvittavia vasta-aineita voisi pelastaa tytön. Tytön nuorempi veli oli edellisenä vuonna parantunut samasta sairaudesta. Koska pojalla oli sama veriryhmä kuin sisarellaan, hän olisi ihanteellinen luovuttaja. Niinpä vanhemmat toivat pojan tapaamaan lääkäriä. ” Olisitko valmis luovuttamaan verta sisarellesi”, lääkäri kysyi nuorelta pojalta. Hieman epävarmana ääni väristen, mutta samalla urheasti hymyillen poika vastasi: Tietysti, onhan hän minun siskoni! Molemmat lapset kiidätettiin toimenpidehuoneeseen. Siellä heidät valmisteltiin verensiirtoa varten. Sen jälkeen he makasivat rinnakkain omilla vuoteillaan, tyttö heikkona ja kalpeana, poika terveenä ja elinvoimaisena.
Kumpikaan ei sanonut sanaakaan. Kun heidän katseensa kohtasivat, poika hymyili rohkaistakseen siskoaan. Verensiirto voitiin aloittaa. Pojan veri virtasi hänen käsivarrestaan läpinäkyvää letkua pitkin pussiin, josta se siirrettäisiin tytölle. Poika tuijotti veren virtaamista huulet tiukasti yhteen puristettuina. Kun luovutus oli jo melkein päättymässä, poika kysyi ääni vavisten lääkäriltä: ”Joko minä pian kuolen?” Pojan kysymyksen kuullessaan lääkäri tajusi, miksi poika oli hieman epäröinyt lupautuessaan verensiirtoon. Hän oli luullut, että veren luovuttaminen siskolle merkitsisi hänen omaa kuolemaansa. Tästä huolimatta hän oli ollut valmis pelastamaan siskonsa luopumalla omasta verestään.
Meidän tilanteemme on paljon vakavampi, kuin verensiirtoa tarvinneen tytön. Me kaikki sairastamme tautia, jonka nimi on synti. Siihen tautiin ei ole rokotetta, eikä siihen tuo apua verensiirto. Synnin sairauteen on kuitenkin olemassa yksi varma ja luotettava parannuskeino. Paavali kertoo Roomalaiskirjeessä 6:23, miten tuon taudin aiheuttamalta kuolemalta voi pelastua. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Tutussa laulussa: Milläs minä pääsen taivaaseen, viimeisessä säkeistössä lauletaan. Syntini, kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen, pääsen minä varmasti taivaaseen. Siunausta päivääsi rakas ystävä!
Ritva Lamminen
