25. heinäkuuta tuli kuluneeksi 110 vuotta Latvian Smardenissa käydystä taistelusta, jossa suomalaisen jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania sai tulikasteensa.
Keväällä 1916 suomalaisten jääkärien koulutus Saksassa oli edennyt siihen vaiheeseen, että pataljoona oli komennettu Saksan itärintamalle saamaan käytännön sotakokemusta. Heidän ensimmäisenä rintamavastuualueenaan oli noin viiden kilometrin mittainen rintamalohko Riikan eteläpuolella Misse-joella, jota jääkärit vartioivat 9.6.–24.8.1916 välisen ajan. Heidän rintamalohkoltaan länteen mentäessä Smardenin kylän kohdalla Venäläiset olivat rakentaneet linjojen välimaastoon eteen työnnetyn vartioaseman hyvin lähelle saksalaisten etulinjaa. Tämä vartioasema oli nyt päätetty tuhota ja siihen tarvittiin pioneerien apua. Niinpä jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania sai käskyn osallistua tuohon tuhoamisoperaatioon. Yhdessä saksalaisten jalkaväkisotilaiden kanssa tuli heidän hyökätä yöllä 25.7.1916 kyseiseen kohteeseen ja tuhota se.
Näin tapahtui ja kyseinen vartioasema tuhottiin. Ennen tuota taistelua saksalaisten valiosotilaiden joukko oli suhtautunut väheksyvästi ja vähän halveksien suomalaisiin jääkäreihin, mutta kun ankaraksi lähitaisteluksi kehittynyt taistelu oli ohitse, oli suhtautuminen täysin toisenlainen. Suomalaisten jääkäreiden saama koulutus ja heidän rohkeutensa ja taistelutaitonsa olivat osoittautuneet vähintäänkin samanveroiseksi kuin saksalaisilla, ja tämän seurauksena halveksunta muuttui kunnioitukseksi ja ihailuksi saksalaisten keskuudessa. Ansioista taistelussa myönnettiin kahdeksalle jääkäripioneerille rautaristi.
Menetyksiäkin tuli. Taistelussa kaatui rääkkyläläinen jääkäri Heikki Kinnunen ja hänet haudattiin myöhemmin juhlallisin menoin Tukkumin sotilashautausmaahan. Oulunjokelainen jääkäri Matti Fält haavoittui vaikeasti ja harhaili yli kolme vuorokautta linjojen välimaastossa, kunnes hänet löydettiin. Hän kuoli kuitenkin haavoihinsa runsaan vuoden kuluttua Hannoverin sotasairaalassa. Lievemmin haavoittuneita jääkäreitä oli hänen lisäkseen kymmenkunta, joista mainittakoon lappajärveläinen Arthur Indola, kortesjärveläinen Juho Kokkila ja teerijärveläinen Tyko Bergström.
Smardenin taistelu oli ensimmäinen varsinainen taistelutilanne, johon suomalaiset jääkärit osallistuivat rintamakomennuksensa aikana Saksan itärintamalla I maailmansodassa. Menestys tuossa tulikasteessa toi joukolle kunniaa ja se oli omiaan kohottamaan jääkärijoukon mielialaa ja itsetuntoa. Taisteluun osallistunutta jääkaripataljoona 27:n pioneerikomppaniaa voidaan pitää suomen sotavoiminen pioneeriaselajin perustana, ja taisteluun osallistuneet jääkäripioneerit muodostivatkin aikanaan perustetun itsenäisen Suomen pioneeriaselajin ytimen. Smardenin taistelun vuosipäivää vietetään pioneeriaselajin virallisena juhlapäivänä.
Taistelunkunniaksi muistomerkki
Kymmenen vuotta sitten 25.7.2016 paljastettiin käydyn taistelun kunniaksi muistomerkki alkuperäiselle taistelupaikalla Smardenin (Smärde) kylässä. Muistomerkin 4,2 metriä korkea ja viisi tonnia painava kivi tuotiin paikalle Suomesta ja on Savitaipaleen palograniittia. Muistomerkkihankkeen toteutuksesta vastasi suomen pioneeriaselajien liitto yhteistyössä jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen ja paikallisen Enguren kunnan kanssa.
Suomen Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys järjesti juhlamatkan 24.–26. heinäkuuta Smardenin taistelun 110-vuotisjuhlallisuuksiin. Mukaan oli ilmoittautunut täysi bussilastillinen jääkäriperinteen vaalijoita eri puolelta Suomea. Matkanjohtajana toimi JP 27:n perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Marko Maaluoto ja opastuksesta vastasi perinneyhdistyksen puheenjohtaja prikaatinkenraali Vesa Valtonen.
Matkan päätarkoituksena oli osallistuminen Smardenin taistelun 110-vuotisjuhlaan, mutta matkaan mahtui paljon muutakin. Heti perille Riikaan saavuttuamme oli meidät kutsuttu Suomen Latvian suurlähetystön vastaanotolle, jota isännöi itse suurlähettiläs Anne Saloranta puolisoineen. Seuraavana päivänä aloitimme prikaatinkenraali Vesa Valtosen opastamana kierroksen jääkärien taistelupaikoille ja ensimmäisenä oli vuorossa luonnollisesti Misse-joki ja Galinin sotilashautausmaa. Siellä teimme kunniakäynnin järviseutulaisten jääkärien Alfred Hyytisen, Max Kronqvistin, ja Ilmari Pahkajärven hautamuistomerkille, joka Järviseutu-Seuran kunnostamana viime kesänä avattiin uudelleen vierailijoita varten. Laskimme haudalle JP 27:n perinneyhdistyksen seppeleen.
Sieltä kierroksemme jatkui Skrabben sotilashautausmaan, Titelmünden ja AA-joen kautta Tukkumsin Sotilashautausmaalle, joka on osittain tuhottu soranottopaikkana neuvostoaikana. Laskimme Skrabbessa kukkalaitteen lappajärveläisen jääkäri Matti Nykäsen haudalle ja Tukkumsissa jääkäri Heikki Kinnusen haudalle. Tukkumsista jatkoimme jääkäreiden Riianlahden taistelulohkolle, jossa teimme kunniakäynnin ja seppeleenlaskun jääkärimuistomerkillä Klapkalciemin sotilashautausmaalla.
Smardenin taistelun 110-vuotisjuhlallisuudet pidettiin taistelun muistomerkin luona taistelun tapahtumapaikalla. Tilaisuudessa puhuivat Suomen Latvian suurlähettiläs Anne Saloranta, Suomen puolustusvoimien pääesikunnan komentopäällikkö prikaatinkenraali Vesa Valtonen, Latvian asevoimien edustaja ja Suomen maavoimien pioneeritarkastaja eversti Riku Mikkonen.
Muistomerkille laskivat seppeleen Suomen valtion edustajina Suomen suurlähetystö ja puolustusvoimat, Latvian asevoimat, Maavoimien pioneeritarkastaja ja Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys. Tilaisuuden musiikista vastasi rakuunasoittokunnan seitsikko. Tilaisuus oli juhlava, hyvin järjestetty ja se vietiin läpi sotilaallisen täsmällisesti. Juhlan jälkeen siirryimme Enguren kunnan tarjoilemalle lounaalle. Kaiken kokemamme perusteella saattoi panna merkille sen, että vaikka ensimmäisessä maailmansodassa suomalaiset jääkärit ja latvialaiset taistelivat rintamalinjan vastakkaisilla puolilla, arvostetaan suomalaista jääkäriperinnettä Latviassa nykyisin hyvin korkealle. Tästä voimme suurelta osin kiittää Suomen suurlähetystöä Riikassa.
Mauri Jokela
