”Hyvää kesää!”, toivottaa Eeva Haapsaari vastaantulijoille iloisesti. Terveydellisistä haasteista huolimatta kortesjärveläislähtöinen Haapsaari on edelleen aktiivinen vaikuttaja Kauhavalla.
–Rakkaus Kauhavaan, Suomeen, ilmasotakouluun sekä yhtenäisyyden löytäminen neljän pitäjän kesken. Se on antanut voimaa toimia, hän korostaa.
Haapsaari edistää yhteishenkeä yhdistyneessä Kauhavassa muun muassa Kyläluuta-toiminnalla, jossa kierretään tutustumassa kaikkiin neljään pitäjään Härmän Liikenteen järjestäessä kuljetuksen. Rahoitusta toimintaan saatiin Säästöpankin Kulttuurisäätiöltä. Hän mainitsee myös perustamansa, jo vuosia pyörineen Torstaiklubin, joka kulki aiemmin nimellä ”Naisten klubi”. Kun Haapsaari on jotain ottanut asiakseen järjestää, aina on eri tahot lähteneet mukaan yhteistyöhön. Haapsaari on organisoinut lukuisat vierailut, kahvitukset, esittelyt ja kuljetukset aina, kun tarvetta on ollut. Hän toimii myös lentosotakoulun perinneyhdistyksen hallituksessa sekä lentosotakoulun killassa jäsenenä. Haapsaaren asenne menestykseen on, että yksilön onni on koko yhteisön onni.
–Olen aina halunnut auttaa ihmisiä. Olen pienestä asti kerjännyt toisille, se ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa. On minua sanottu varkaaksikin. Mitään ei saa, jos kotona vaan tuumaa. Kauhavan kaupungin myönteisyys on edesauttanut yhteisiä toimia, hän lisää.
Elämä ja työ lentosotakoululla
Haapsaari teki töitä Kauhavan lentosotakoululla 23 vuotta ja asui lentokentän alueella puolisonsa Ramin kanssa, joka työskenteli lennonopettajana sekä lennonjohtajana. He avioituivat vuonna 1963.
–Kotona kaksosten kanssa oli riittävästi hommia, joten menin töihin vasta 35-vuotiaana. Rakastin töitä kentällä. Olin miesten valtakunnassa, mutta miesten kanssa on helppo toimia. Lapsenakaan minulla ei ollut likkakavereita.
Haapsaaren opiskelutaival jäi lyhyeksi, sillä hän oppii paremmin tekemällä kuin kirjoista lukemalla. Tämän ominaisuutensa vuoksi hän kokee ymmärtävänsä hyvin muita samojen haasteiden kanssa eläviä. Se on tuonut hänelle myös sisukkuutta ja neuvokkuutta.
–Periksi en anna. Jos yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Maisterin titteli puuttuu nimen edestä, mutta kaikki asiat on silti hoidettu. Elämän koulu on kova, mutta se opettaa parhaiten, hän toteaa.
Elämän laskukohtia ja ”kylmiä kausia” on ollut myös elämässä. Isän ikävää Haapsaari kertoo poteneensa koko ikänsä ja syöpäkin on tullut tutuksi. Puolisonsa kuoleman jälkeen hän kertoo lykänneensä surutyön tekemistä, kun alkoi vastustamaan lentosotakoulun lakkauttamista vuonna 2011.
–En ole vieläkään selvinnyt Ramin kuolemasta, hän tunnustaa.
Haapsaarella puhelin soi tiuhaan ja tuttuja tulee vastaan joka kulmalla. Kaikki vaikuttavat tuntevan Eevan, mutta läheisimmistä ystävistä suuri osa asuu muualla tai jo siirtynyt toiselle puolelle. Asenne pysyy silti positiivisena ja kiinnostus kaikkia elämän ilmiöitä kohtaan on eteenpäin vievä voima.
–Rakastan elämää, sitä suurempaa lahjaa ei ole. Siihen kuuluu koko elämän kirjo.
Marleena Lillstrang
