Seuraavaa EU-ohjelmakautta valmistellaan parhaillaan. Uusi kausi kattaa vuodet 2028–2034. Ennakkotietojen mukaan ohjelmakausi poikkeaa aiemmista siinä, että Suomelle muodostuu yksi yhteinen rahakokonaisuus, jota Suomi voi jakaa haluamallaan tavalla eri toimijoille ja hallinnonaloille. Aikaisemmin rahoitus oli tarkemmin ”korvamerkittyä”.
EU-rahoituksen suuruusluokaksi on arvioitu alustavasti 9,7 miljardia euroa. Tästä summasta maatalouteen ja kalatalouteen suuntautuisi noin puolet, ja loppu olisi vapaammin kohdennettavissa. Kokonaisuuden koordinoinnista vastaisi valtiovarainministeriö.
Toinen merkittävä muutos liittyy rahoituksen käytön vaikuttavuuden todentamiseen. Keskeiseen rooliin nousevat jäsenmaiden esittämät tulokset, joiden perusteella komissio maksaa rahoitusta. Jatkossa kuiteilla ei ole yhtä suurta merkitystä, vaan olennaista on kyetä toimimaan tehokkaasti ja osoittamaan rahan käytöllä saavutetut tulokset.
Uudistuksella pyritään tehostamaan rahoituksen käyttöä ja vähentämään byrokratiaa. Näen tämän lähtökohtaisesti hyvänä asiana – suomalaisilla on vahva perinne huolellisessa ja vastuullisessa toiminnassa.
Huolenaiheeni liittyy kuitenkin vapaasti kohdennettavan rahoituksen oikeudenmukaiseen jakoon. Menevätkö varat jatkossa valtion suuriin hankkeisiin paikkaamaan rahoitusvajetta? Saadaanko aluekehitykseen ja maakuntien kehittämiseen riittävästi resursseja? Entä maaseuturahoitus, jossa Leader-toiminta on ollut keskeinen ja elintärkeä mikro- ja pk-yritysten kehittämiselle?
Kysymyksiä on paljon, eikä vastauksia vielä ole. Nyt on kuitenkin vaikuttamisen paikka: maaseudun elinvoimasta on pidettävä kiinni myös tulevalla ohjelmakaudella.
Suomi on vaarassa jäädä jälkeen uuden EU-rahoituskauden valmistelussa. Riskinä on, että ratkaisuja tehdään ilman maakuntien ääntä. Epävarmuudesta huolimatta toivotaan parasta Suomelle ja koko Euroopalle.
Hyvää kesää lehden lukijoille!
Vesa Alanko-Luopa
Toimitusjohtaja, JPYP
