Luonnonkaunis Halkosaari on mitä mainioin kesäisten tapahtumien ja juhlien järjestämispaikka. Tämä on äkätty jo vuosikymmenet sitten, Lappajärven Veikot järjesti juhannusvalvojaisia Halkosaaressa jo1930-luvun jälkipuoliskolla. Ilkassa vuosina 1935-1939 olleiden ilmoitusten perusteella luvassa oli tanssia, musiikista vastasi orkesteri Nino tai Virinä. Muutakin ohjelmaa oli, kuten vuonna 1937 kenttäpelejä. Ravintolapuolesta vastasivat lotat.
Vuoden 1937 juhannusvalvojaiset saivat jälkikäteen huomiota ympäri maata. Suomen Sosiaalidemokraatti -lehti uutisoi kaksi päivää myöhemmin eli 25.6.1937, että ”erään lappajärveläisen porvarillisen urheilunseuran” valvojaisissa Atlas-paita johti ”karkeisiin soimauksiin”. Kauhavalaisen seurueen eräällä mieshenkilöllä kerrottiin sattumalta olleen päällään punaiseen vivahtava paita. Vaate oli herättänyt parissa paikalla olleessa nuorukaisessa ”isänmaallisia tunteita”. Miehen mennessä virvokkeita nauttimaan olivat nuorukaiset vaatineet punapaitaista poistumaan juhlapaikalta lisäten paidan olevan loukkaava lottaravintolaa kohtaan. Tilanteen uhkaavaksi kokenut seurue oli pyytänyt poliisia apuun. Nuorukaiset oli saatu rauhoittumaan asiaa selvitettäessä. Yleisön joukossa olleet henkilöt olivat vahvistaneet, että kyseessä oli helsinkiläisen suurliike Atlaksen valmistama yleinen paitamalli. SOK:n osuuskaupassa palveleva henkilö oli vielä todistanut, että paita oli ostettu SOK:n liikkeestä. Artikkelin lopuksi moitiskeltiin vielä poliiseja, joiden sanottiin osoittaneen kylmyyttä loukkauksen kohteeksi joutuneelle. Poliisien katsottiin olleen tietämättömiä sen suhteen, miten tilanteessa tulisi toimia ja toivottiin virkavallalta joustavampaa toimintaa, jotta vältyttäisiin rauhallisten ihmisten soimaamiselta kiihottajaksi ja isänmaan pettureiksi.
Sama artikkeli ilmestyi 26.6.1937 myös lehdissä Hämeen Kansa, Sosialisti ja Työn Voima. Sitä seuraavana päivänä asiaa käsiteltiin myös Helsingin Sanomissa: Eero-nimimerkin pakinassa ja sen kyljessä olleessa Oskari ”Oki” Räisäsen pilapiirroksessa. Tapahtumaa nimitettiin ”paitaselkkaukseksi”. Nimimerkki Eeron (myöhemmin kansanedustajanakin toimineen Lassi Hiekkalan) pakinassa esiteltiin sanasta sanaan työväenlehdissä ollut kuvaus tapahtumasta. Lisäksi ”Eero” kummeksui, onko poliittisia tunnusmerkkejä koskevan lain soveltaminen todellakin paikallispoliisien tulkinnan varassa ja sen, missä tehtaassa paita on valmistettu ja missä myyty.
Pakinassa viitattiin ns. puserolakiin, joka kielsi käyttämästä poliittiseen järjestöön tai vastaavaan kuulumista osoittavaa pukua tai muuta sen tapaista esimerkiksi yleisissä kokouksissa ja huvitilaisuuksissa. Määräaikainen laki oli tullut voimaan 1934 ja sen jatkamisesta oli säädetty vuoden 1936 lopussa, molemmat suuren huomion saattelemana. ”Eeron” mielestä lakia olisi pikimmiten täydennettävä tulkintaa koskevalla asetuksella, joka olisi saatettava myös Lappajärven järjestysvallan tietoon.
Kesäkuun lopussa aihetta käsittelivät vielä Pohjanmaan Kansa, Savon Työmies sekä toisen kerran Hämeen Kansa. Heinolainen-lehdessä todettiin, että seudun nuoret käyttävät paitaa puoluekantaan katsomatta. ”Surullisen koomillisesta paitajutusta” kirjoitti myös Kulutusosuuskuntien keskusliiton äänenkannattaja Kuluttajain lehti.
Työväenlehtien ja Kansallisen edistyspuolueen äänenkannattajien (Helsingin Sanomat ja Heinolainen) artikkeleissa syyttävä sormi osoitti Isänmaallisen Kansanliikkeen suuntaan. IKL:n Lakeus-lehdessä tapahtuneeseen otettiin kantaa 2.7.1937. Yleisöltä -palstalla nimimerkillä ”K” kirjoittaneen mukaan totuus oli, että eräät nuoret olivat kysyneet punaista paitaa pitäneelta kauhavalaiselta, oliko hän pukeutunut poliittista väriä tarkoittaen. Kieltävän vastauksen jälkeen mies oli jätetty rauhaan. Myöhemmin mies oli kertonut poliisille tulleensa ahdistelluksi, mutta ilmianto oli katsottu turhaksi. Poliisit olivat myös ottaneet kauhavalaiselta pois vyöllä roikkuneen puukon ja luvassa oli syyte puukon kannosta huvitilaisuudessa. Kirjoittaja korosti, että vaikka naiset käyttävät mielellään punaista väriä eikä sitä pidetä poliittisena, miehelle sen värinen vaate ei sovi. Punaisen paidan pukeminen yleiseen tilaisuuten – sen luvallisuus oli kirjoittajasta kyseenalaista. Poliisin hän totesi toimineen tahdikkaasti: ”He ottivat vain „helahoiron” mieheltä, enkä usko, että olisivat antaneet takaisin, vaikka olisi kuinka todisteltu, että se on ostettu porvarillisesta liikkeestä ja on muotipuukko.”
Ensimmäisessä, heti juhannuksen jälkeen ilmestyneessä artikkelissa ei sanota, olivatko paita-asian esiin nostaneet nuorukaiset lappajärveläisiä vai kauhavalaisen seurueen lailla muualta tulleita. Otaksuttavasti kyse oli kuitenkin lappajärveläisistä, vaikka IKL ei aikoinaan saanutkaan kovin merkittävää jalansijaa paikkakunnalla. Veikko Leväniemi toteaa Järviseudun Historia II:ssa, ettei IKL saanut Järviseudulla kovin suurta kannatusta, korkeimmillaan se oli Alajärvellä vuonna 1936 (11,7% äänistä). Lakeus-lehdessä ollut kuvaus juhannusvalvojaisista Lappajärvellä vuonna 1937 poikkeaa suuresti muista kirjoituksista, mutta kaikki artikkelit ilmentävät sitä, miten poliittista 1930-luvun suomalainen lehdistö oli. Miten asiat mahtoivat Halkosaaressa tarkkaan ottaen mennä, sitä voi jokainen pohtia tahollansa. Joka tapauksessa toivokaamme, että vuoden 2026 juhannusta vietetään sopuisasti niin Lappajärvellä kuin muuallakin.
Elina Eronen
Artikkelin tekemisessä on hyödynnetty Kansalliskirjaston digitaalisia aineistoja.
