Juttu lyhyesti
Järvi-Pohjanmaan vanhusneuvosto (Vimpeli, Alajärvi, Lappajärvi) edustaa kaikkia alueen ikäihmisiä, seuraa kuntien päätöksenteko ja tekee aloitteita. Neuvosto on kerännyt kuntien Eläkejärjestöiltä palautetta, jota vie eteenpäin päättäjille. Ikäihmisiä on puhututtanut muun muassa palveluiden sähköistyminen ja digitalisoituminen, palveluliikenne sekä tiedottaminen. Neuvosto ottaa kantaa myös hyvinvointialueen hyvinvointisuunnitelmaan.
Maailma on nykyään niin erilainen. Olen saanut työni puolesta opetella tietotekniikkaa ja digiasioita, mutta kaikki vanhukset eivät välttämättä hallitse digiasioita lainkaan. Ja siihen suuntaan meitä ohjataan yhä enemmän, toteaa Järvi-Pohjanmaan vanhusneuvoston puheenjohtaja Sauli Ahopelto.
Järvi-Pohjanmaan vanhusneuvosto on Vimpelin, Alajärven ja Lappajärven kuntien yhteinen lakisääteinen yhteistyöelin. Se edustaa kaikkia alueen ikäihmisiä, ei vain eläkeläisjärjestöjen jäseniä. Neuvosto seuraa kunnallista päätöksentekoa, tekee aloitteita ja lausuntoja, ja toimii kuntalaisten äänenä ikäihmisiä koskettavissa asioissa.
–Hienosti sanottu. Mutta kun ei tiedetä mitä ollaan päättämässä, niin ei voida sanoa mitään.
Neuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa vanhuksille merkityksellisiin kunnan asioihin. Toistaiseksi tämä mahdollisuus ei ole näkynyt.
Ahopelto on vieraillut yhdessä Eläkeyhdistysten kokoontumisissa vanhusneuvoston jäsenen Sirpa Perkkiön kanssa kysymässä, mitä asioita neuvosto voisi viedä eteenpäin kuntien päättäjille.
–Saamme kokoontumisista tärkeää palautetta. Niissä keskustellaan ja ideoidaan pienissä ryhmissä. Pienryhmissä ihmiset uskaltavat tuoda omia näkemyksiään paremmin esille, kuin isoissa tilaisuuksissa. Teemme koosteen kierroksista ja niissä esiin tulleista asioista. Seuraavan kerran vierailemme Lehtimäen seurakuntakodilla perjantaina 5. kesäkuuta.
Kierroksilla esiin tulleita asioita ovat muun muassa palvelut ja niiden saavutettavuus, palveluliikenne ja tiedottaminen.
–Nykyään tietoa on liian paljon sähköisten palveluiden takana. Netti palvelee vain pientä osaa ikäihmisistä, kaikilla ei ole edes tarvittavia laitteita. Ensimmäinen ongelma on jo palvelunumeroon soittaessa, kun pyydetään valitsemaan numero tiettyä palvelua halutessaan. Kaikki eivät tiedä miten nykyisistä älykännyköistä saa numeronäppäimistön esiin.
Tieto ei tavoita kaikkia
Ikäihmisille on tarjolla monenlaista digikoulutusta, mutta Ahopellon mukaan niistä tiedottaminen ei tavoita niitä tarvitsevia.
–Meitä ohjataan koulutuksiin, mutta jos tiedotus on sähköistä, miten ihminen, joka ei sähköisiä palveluita osaa käyttää, tavoittaa tiedon? Ja jos vielä vaaditaan ilmoittautumista, niin se voi nousta kynnyskysymykseksi. Jotkut myös arkailevat koulutuksia, koska pelkäävät sen olevan liian nopeatahtista. Lisäksi pääseminen koulutuksiin, ja muihin tilaisuuksiin, on ongelma. Pitäjissä on palveluliikennettä, mutta monelta puuttuu tieto siitä milloin ne kulkevat ja miten voi varata itselleen paikan.
Päättäjille ja paikallislehdille Ahopelto heittää kehitysidean pohdittavaksi.
–Sanomalehden välissä voitaisiin jakaa lehtinen, jossa olisi tietoja palveluista, palveluliikenteestä, puhelinnumeroita ja aukioloaikoja. Suurjakelun välissä se menisi joka talouteen vaikka kerran vuodessa. Ymmärrän, että painatus ja jakelu on kallista, mutta eikö tiedottomuus tule kalliimmaksi?
Hyvinvointisuunnitelma ei saa olla vain paperi
Järvi-Pohjanmaan vanhusneuvosto seuraa myös hyvinvointialueen palveluita, niiden puutteita ja tarvittaessa ottaa kantaa ongelmiin. Neuvostolle tuli tehtäväksi antaa lausunto hyvinvointialueen hyvinvointisuunnitelmaan, mutta suunnitelma ei tavoittanut neuvostoa.
–Emme tienneet lausuntopyynnöstä, se ei tullut meille suoraan. Kun kuulimme, että tällainen suunnitelma on tehty, etsimme sitä joka puolelta kissojen ja koirien kanssa. Ei päätöksiä voida tällä tavalla tehdä. Kuntatason asiat käydään läpi kunnissa, mutta hyvinvointialueen asiat hukkuvat systeemiin. Suunnitelmat tehdään ylätasolla valmiiksi, minkä jälkeen siihen pyydetään kommenttia ja lausuntoa. Lähestymistapa on väärä. Ensin olisi pitänyt pyytää kenttätasolta odotuksia ja päällimmäisiä ajatuksia, minkä pohjalta rakentaa suunnitelma.
Saatuaan lopulta hyvinvointisuunnitelman, neuvosto on käynyt sen läpi ja tehnyt siitä oman esityksen lähetettäväksi takaisin hyvinvointialueelle.
–Hyvinvointisuunnitelma ei saa olla vain paperi, vaan se pitää siirtyä käytäntöön.
