Näyttelijä ja tanssija Sari Haapamäki asui Lappajärvellä teini-ikäisenä kolmen vuoden ajan. Itäkylän mummola ja Lappajärven sukulaiset olivat hänelle yhteisö ja tärkeä kiinnekohta. Järviseudulle hän on vuosien mittaan palannut ja säilyttänyt yhteyden sukuun ja ystäviin.
–Joka kesä käydään ja ollaan mökillä. Lappajärvi on tärkeä paikka myös puolisolle, joka käy metsällä ja kalassa ystävien kanssa.
Haapamäki aloitti balettitanssin harrastamisen Seinäjoella jo 6-vuotiaana. Tunnille hän pääsi Lappajärveltä kolmesti viikossa Seinäjoelle kotiinsa ajavan tutun opettajan kyydissä koulupäivän jälkeen. Balettitunnin loputtua hän meni mumman luokse yöksi ja palasi aamulla samalla kyydillä Lappajärvelle ja kouluun.
Lappajärven yläasteella hän oli jatkuvasti mukana tekemässä erilaisia esityksiä. Yläasteen viimeisellä luokalla tanssin treenaamisesta tuli ammattimaista ja Haapamäki alkoi ajatella, että tanssista tulee hänelle ammatti.
Lukion Haapamäki kävi Seinäjoella, jonne oli muutettu takaisin tanssin takia. Työelämään hän sanoo päässeensä kiinni jo lukioaikana. Seinäjoen kaupunginteatterissa oli musikaaliesityksiä perjantaisin ja lauantaisin.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tie vei Helsinkiin teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle, jossa neljän vuoden nykytanssin opinnot päättyivät tanssitaiteen maisterin tutkintoon.
–Sitten koin, että halusin päästä syvemmälle esiintymisessä ja hain opiskelemaan Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle. Pidin valintaani epätodennäköisenä, mutta pääsin sisään ja opiskelin toiset neljä vuotta teatteritaiteen maisteriksi.
Tampereen vuosina Haapamäki tapasi puolisonsa Matti Ristisen, joka opiskeli ylemmällä kurssilla. Pariskunta palasi opintojen loputtua Helsinkiin ja vuonna 2000 Haapamäki aloitti Helsingin kaupunginteatterissa, jossa on työskennellyt siitä lähtien.
Perhe on kasvanut nelihenkiseksi ja tyttäret ovat 18- ja 15-vuotiaita.
–Tähän asti olen mennyt perhe edellä. En ole ollut urasuuntautunut ihminen, vaan panostanut enemmän perheeseen.
Haapamäki sanoo tehneensä paljon musikaalirooleja tanssi-ensemblessa. Nyt kun lapset ovat jo isompia, hän on saanut tehdä myös monenlaisia draamarooleja, ja se on tuntunut hyvältä.
”Yhteiskunnallisen epätasa-arvon käsitteleminen teatterissa on mahdollista”
Viime vuonna Haapamäki teki ensimmäisen pääroolinsa draaman puolella Jenny Hillinä Minna Rytisalon romaanista tehdyssä näytelmässä.
–Oli mahtavaa saada tehdä nimirooli. Kyse oli naisesta, joka uhrautui miehen ja lasten takia ja jätti oman elämänsä elämättä. Kun lapset olivat lähteneet kotoa, tuli ero. Ja sen jälkeen päähenkilö alkaa elää itselleen.
Haapamäki sanoo, että teatterin tehtävä on kommentoida yhteiskuntaa. Naisen asema on tärkeä – onhan teatterikatsojista iso osa naisia. Näytelmät on aikoinaan tehty miehen näkökulmasta, mutta nykyään naisillekin kirjoitetaan rooleja ja tasa-arvoisuus huomioidaan rooleissa.
Myös yhteiskunnallisen epätasa-arvon käsitteleminen teatterissa on mahdollista. Samoin teatteri voi käsitellä polarisaatiota ja yhteisöllisyyden katoamista sekä yhteiskunnallista vastakkainasettelua.
–Näyttelijän työssä luottamus ja hyvä fiilis on elinehto sille, että pystyy luomaan uutta ja olemaan ilman häpeää toisten edessä. Luottamuksellinen ilmapiiri työporukan kesken auttaa uskaltamaan ja heittäytymään virheitä pelkäämättä. Samoin hyvä työyhteisö auttaa kestämään, jos yleisö ja lehdet arvostelevat. Huono arvostelu vaikuttaa ja kolahtaa itsetuntoon. Auttaa, jos jaksaa ajatella, että se on vain yhden ihmisen mielipide.
Mikä pitää suhteen Järviseutuun elävänä vielä vuosikymmenten jälkeen?
Lapsuudesta on säilynyt kaksi hyvää samanhenkistä ystävää ja mummolassa oltiin paljon. Sukua on edelleen Järviseudulla. Serkku asuu vanhan mummolan vieressä ja täti entisessä mummolassa. Lähellä on äidin sisarusten mökki ja enon mökki. Lappajärvi on myös puolisolle tärkeä paikka.
–Menimme naimisiin Lappajärven kirkossa, jossa pääsin myös ripille. Meillä on yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia Lappajärveen liittyen, mutta niistä voimme kertoa vasta myöhemmin, jos näyttää siltä, että ne toteutuvat.
Aino Alppinen
Joko luit nämä?
