Yhä vain esi-isien kymmeniä tuhansia vuosia kestänyt vaellus Afrikasta Pyhälahteen pyörii mielessä. Vaellukseen ja esivanhempien elämään liittyy lukuisia kysymyksiä, joihin varmoja vastauksia on mahdotonta saada. Lisääntymis- ja suvunjatkamisvietti on ihmiselläkin voimakkain, joten parisuhteita ja niiden myötä perheitä on tietysti syntynyt kautta aikojen. Tutkijat arvelevat, että naiset ja miehet ovat olleet varsin tasa-arvoisia. Miehet ovat toki metsästäneet suurempaa riistaa, mutta naiset ovat kuitenkin keränneet valtaosan ravinnosta juuresten, marjojen, hedelmien ja pieneläinten muodossa. Varsinaisia avioliittoja ei tietenkään ollut, mutta ilmeisesti jonkinlaisia häärituaaleja kuitenkin, joissa ilmoitettiin muulle yhteisölle syntyneestä parisuhteesta. Ihastumisia ja rakastumisia on täytynyt olla myös kivikaudella.
Mietin, kuinka kivikaudella erottiin, kun silloinkin varmaan ensi rakastumisen huuman jälkeen saattoi totuus paljastua eli kumppanin kanssa ei yhteiselosta tule mitään. Antiikin Rooman juridisena avioeroilmoituksena käytettiin otsikon latinankielistä lausetta ja se on varhaisin löytämäni tieto avioeroista.
”Avioero keskiajalla oli käytännössä mahdotonta”
Pakana-ajan Suomessa ero lienee ollut lähinnä ilmoitusasia. Katolinen kirkko tiukensi tai oikeastaan torppasi eron kokonaan periaatteella, että liiton on kestettävä kuolemaan asti. Avioero keskiajalla olikin käytännössä mahdotonta, ja vasta vuoden 1734 lain nojalla, ero voitiin myöntää uskottomuuden tai hylkäämisen perusteella. Laki oli voimassa aina vuoteen 1929 asti, ja eroperusteiksi uudessa laissa kelpasivat myös alkoholismi, vankeus, väkivalta tai tarttuva sukupuolitauti. Avioero oli tuohon asti hyvin harvinainen ja erojen määrä moninkertaistuikin uuden lain myötä.
Laki uudistettiin 1988, eikä eroa enää tarvinnut perustella, mutta prosessiin kuuluu edelleen kuuden kuukauden harkinta-aika. Erojen syyt ovat varmaan kautta aikojen pysyneet kutakuinkin samoina, eli uskottomuus, väkivalta ja alkoholismi. Nykyisin syynä saattaa olla pahasuinen puoliso, kyllästyminen, vaihtelun halu, stressi ja niin edelleen.
Erojen määrät olivat ennen 1900-lukua minimaaliset, mutta kohosivat 1920-luvulla lakiuudistuksen myötä noin viiteen prosenttiin liitoista. Seuraava hyppäys eli 15–20 prosenttia liitoista oli 1940-luvulla, mikä johtui todennäköisesti miesten sotatraumoista ja pitkistä erossa oloista. Erojen määrä kohosi tasaisesti, ja vuoden 1988 lakimuutoksen jälkeen erot olivat enimmillään jopa 50 prosenttia. Jos esi-isät lähtivät Afrikasta noin 50 000 vuotta sitten, ja jos sadassa vuodessa on keskimäärin kolme sukupolvea, niin silloin syntyi noin 1 500 parisuhdetta. Kuinkahan moni noista päätyi eroon?
Heikki Salmela
