Ensi kesästä Nelimarkka-museolla on tulossa vilkas, arvioivat vs. museotoimenjohtaja Soile Haapala ja museolehtori Sanna Sarva. Syynä tähän on Ateneumissa 13. maaliskuuta avautunut, syyskuun puoliväliin saakka esillä oleva Eero Nelimarkkaa käsittelevä näyttely. Nelimarkka-museo on toiminut yhtenä yhteistyökumppanina näyttelyn kokoamisessa.
Juttu lyhyesti
Eero Nelimarkan taidetta esittelevä näyttely on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä syyskuun puoliväliin 2026 saakka.
Näyttelyssä on esillä 80 teosta Nelimarkan perustaman Nelimarkka-museon kokoelmista sekä Nelimarkka-säätiön omistamia teoksia.
Eero Nelimarkka on yksi tunnetuimmista suomalaisista kuvataiteilijoista, joka tunnetaan erityisesti lakeusmaisemia esittävistä teoksistaan.
Nelimarkka syntyi Vaasassa alajärveläislähtöisten vanhempien perheeseen, varttui köyhissä oloissa, opiskeli taidetta Pariisissa ja asui perheineen Helsingissä. Hänellä oli Alajärvellä huvila sekä 1964 perustettu Nelimarkka-museo.
Ensi kesästä Nelimarkka-museolla on tulossa vilkas, arvioivat vs. museotoimenjohtaja Soile Haapala ja museolehtori Sanna Sarva. Syynä tähän on Ateneumissa 13. maaliskuuta avautunut, syyskuun puoliväliin saakka esillä oleva Eero Nelimarkkaa käsittelevä näyttely. Nelimarkka-museo on toiminut yhtenä yhteistyökumppanina näyttelyn kokoamisessa. Juttu lyhyesti Eero Nelimarkan taidetta esittelevä näyttely on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä syyskuun puoliväliin 2026 saakka. Näyttelyssä on esillä 80 teosta Nelimarkan perustaman Nelimarkka-museon kokoelmista sekä…
–Tällainen mediahuomio heijastuu Nelimarkan tuotantoon kaikkialla ja myös meille tänne. Toivottavasti tämä lisää kiinnostusta Nelimarkkaa kohtaan myös näyttelyn päättymisen jälkeen, Haapala toteaa.
Ateneumin kokonaisuus on ensimmäinen museonäyttely, joka esittelee laajasti taiteilijan koko uran. Se nostaa esiin paitsi lakeusmaisemat ja omakuvat, joista taiteilija on tunnettu, myös hänen ihmiskuvauksensa, asetelmiensa maagisen realismin ja monipuolisuutensa sekä aiheissa että tyyleissä.
–Eero Nelimarkka on yksi Ateneumin monografia -sarjan taiteilijoista, joista teemme näyttelyitä lähes vuosittain. Nyt oli hänen vuoronsa, koska saimme kuraattoriksi Nelimarkka-asiantuntija Riitta Ojanperän. Halusimme näyttää taiteilijan, joka on ehkä nimenä tunnettu, mutta oikeasti koko hänen tuotantoaan ei tunneta Suomessa, ehkä Alajärveä lukuun ottamatta, toteaa Ateneumin johtaja Anna-Maria von Bonsdorff.
–Myös mielikuva hänestä on ollut turhan yksipuolinen. Tämä muuttuu kyllä Ateneumin näyttelyn myötä ja kirja luo monipuolisen kuvan taiteilijasta. Yleisö on ottanut näyttelyn hyvin vastaan ja meillä käy innostunutta väkeä runsain mitoin.
Sanna Sarva arvelee, että tämä on luultavasti laajin Nelimarkasta koskaan tehty näyttely, vaikka 1980-luvulla olikin isoja näyttelyitä. Kaikkiaan teoksia on esillä 209. Nelimarkka-museolta Helsinkiin matkasi noin 80 taulua. Lisäksi kesän ja syksyn aikana kuvattiin näyttelyä varten Ateneumin yhteistyökumppanin kanssa teoksia ja dokumenttiarkiston piirroksia Nelimarkan matkoilta ja luonnoksia teoksista.
–Se oli iso projekti, toteaa Haapala.
Miksi vanha kotimainen taide kiinnostaa yhä?
Suomalaisen taiteen historia on ollut esillä Ateneumissa viime aikoina muun muassa Gallen-Gallelan, Edelfeldtin ja Schjerfbeckin myötä.
–Ajattelisin, että tässä nopeasti muuttuvassa, sekasortoisessakin ajassa kultakauden ja viime vuosisadan taide voi taas herättää kiinnostusta, koska kotimainen taide on monelle tuttua ja läheistä, tuo tunnemuistoja, Haapala pohtii.
–Se on kiinnostavaa myös tämän ajan ihmisen itseymmärryksen kannalta: mistä on tultu, mikä on se menneisyys. Edellinen näyttelymme täällä museolla nosti esille juurten, identiteetin ja alkuperän merkitystä. Ihmisillä on monenlaisia identiteettejä, jatkaa Sanna Sarva.
Ateneumissa seinälle oli koottu iso kattaus Nelimarkan omakuvia, jotka ovat yksi hänen tuotannolleen leimallinen piirre.
–Selfiekulttuuri on nykypäivän trendi, mutta taiteilijat ovat aina katsoneet ja esittäneet itseään sekä tallentaneet näkemäänsä. Kuva on aina valinta; mitä kerron itsestäni.
Kun omakuvat dokumentoidaan koko elämän varrelta, ne kertovat omaa tarinaansa henkilöstä, hänen muuttuvasta identiteetistään.
Nelimarkka toi aikoinaan pohjalaisen maiseman suomalaisen maisematyyppien kirjoon, ja on siitä tunnettu, Sarva toteaa.
–Se on yksi syy siihen, miksi hän oli niin rakastettu: maalta kaupunkeihin muuttavat ihmiset halusivat seinilleen palan omia juuriaan, pohtii Haapala.
Nelimarkka kuvasi agraariyhteiskuntaa ja sen kansaa 1910-luvulta 1970-luvulle.
Palo maalaamiseen vei huipulle ja kantoi vanhuusvuosiin saakka
–Ateneumin näyttelyn yhteydessä pohditaan myös Eeron elämäntarinaa ja ”ryysyistä rikkauksiin” -arkkityyppistä tarinankerrontaa. Häneen pätee sanonta vaikeuksista voittoon, mikä on mottona myös tässä museon portaikossa. Hän ponnisti köyhistä oloista yhdeksi Suomen kuuluisimmista ja suosituimmista, menestyksekkäimmistä taiteilijoista, Haapala kertoo.
Alajärveläislähtöisten vanhempien perheeseen Vaasassa syntynyt Eero Nelimarkka menetti isänsä lapsena, pyykkäriäiti elätti perhettä. Eero opiskeli sokerileipuriksi, mutta halusi tehdä taidetta. Koska taidekoulujen ovet eivät Suomessa avautuneet ilman ylioppilastodistusta, Nelimarkka suuntasi Gallen-Gallelan vinkistä Pariisiin maalaamaan ja sai nimeä palattuaan. Hän asui Helsingissä ja matkusteli maailmalla, mutta perhe vietti kesiä Alajärven Pekkolassa Eeron isän kotitilan lähistölle rakennetussa huvilassa ja sinne hän myös halusi perustaa museonsa, Sarva jatkaa.
–Jos mietitään, millainen merkitys Nelimarkalla on tässä ajassa, hänen tarinansa antaa voimaa myös nuorille. Hänellä oli sekä taloudellisia että terveydellisiä vaikeuksia uran alkuaikoina. Hän ei myöskään menettänyt kiinnostustaan maalaamiseen, vaan halusi tehdä sitä loppuun saakka. Vaikka hänen poikansa kuoli sodassa 1941, ja Saima-puoliso menehtyi 1953, hänellä oli draivi tehdä omaa taidetta ja tutkia maailmaa – se säilyi 86-vuotiaaksi saakka. Hänellä oli huvila ja museo Alajärvellä sekä asunto Töölössä eli hänen ei tarvinnut tehdä sitä taloudellisten syidenkään vuoksi.
Mikä ihastutti Ateneumin näyttelyssä, Soile Haapala ja Sanna Sarva?
Haapala ja Sarva nauttivat näyttelystä Ateneumissa. –Sen monipuolisuus ja huoneittain järjestetyt teemat auttoivat jäsentämään tuotantoa paremmin. Siellä on esillä myös yksityisten keräilijöiden teoksia, joita ei ole muuten näkyvillä.
–Eri maalaustyylien kirjo näkyi. Nelimarkalla saattoi olla samana vuonnakin erilaisia tyylejä, hän oli työteliäs ja etsi intohimoisesti ilmaisuaan. Esillä oli myös keskenään hyvin erilaisia maisemamaalauksia. Nelimarkalla oli ennen avarien lakeusmaisemien löytämistä vaihe, jolloin hän oli kiinnostunut maalaamaan puita. Pidin erityisesti eräästä hyvin pienestä maalauksesta, jonka etualaa halkoivat mäntyjen rungot, Sarva toteaa.
–Näyttelyssä oli esillä myös Nelimarkan suurimpia maisemamaalauksia. Uutena teemana esille nousi outouden teema, maaginen realismi, joka ei hänen kohdallaan selitä tyylisuuntana kaikkea, vaan myös hänen ilmaisussaan on selittämätöntä, outoa ja maagista – erityisesti asetelmissa, jatkaa Haapala.
