Filosofian kandidaatti, rehtori Veikko Juhani Leväniemi kuoli kotonaan Vimpelissä 4.1.2026. Hän oli syntynyt sodan vielä kestäessä 7.7.1943 Lappajärven Kärnänsaaressa, Hilma ja Erkki Leväniemen maanviljelijäperheeseen. Elämä sodan aikana ja vuosia sen jälkeenkin oli taloudellisesti niukkaa ja monin tavoin aineellisesti puutteellista. Tästä huolimatta vanhemmat pitivät itsestään selvänä, että lasten tulee saada koulutusta tulevaa elämäänsä varten.
Veikko aloitti opintien Kärnän kansakoulussa ja jatkoi koulunkäyntiä Lappajärven keskikoulussa, jossa opiskelu oli tuohon aikaan maksullista. Keskikoulun jälkeen Veikko hakeutui jo 17-vuotiaana suorittamaan asepalvelusta. Lappajärvi sai 1962 luvan järjestää lukio-opetusta. Nopealla aikataululla koulun toiminta käynnistyi ja niinpä Veikkokin aloitti jo vähän kokeneempana lukio-opiskelun. On harvinaista, että lukiossa opiskeli armeijan käynyt oppilas. Veikko painoi valkolakin päähänsä koulun ensimmäisten ylioppilaiden joukossa 1965.
Syksyllä oli tehtävä vaikea valinta vaihtoehtoisten yliopisto-opintojen välillä. Lopulta Veikko valitsi opinnot Jyväskylän yliopistossa, pääaineenaan Suomen historia. Tätä valintaa Veikon ei tarvinnut koskaan katua. Samana syksynä Veikko kihlautui vimpeliläisen Anitan kanssa ja häitä vietettiin seuraavana juhannuksena. Perheeseen syntyi muutaman vuoden sisällä poika ja tytär.
Veikko valmistui filosofian kandidaatiksi 1969. Pian valmistumisen jälkeen hänet valittiin Pieksämäellä olevan Vaalijalan keskuslaitoksen johtajaksi. Tehtävä oli luonnollisesti vastavalmistuneelle nuorelle miehelle vaativa ja haasteellinen.
Historian ja yhteiskunnallisten asioiden äärellä
Veikko perheineen palasi 1972 Vimpeliin, jolloin hänet valittiin yhteiskoulun historian opettajaksi. Vimpelissä perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä.
Vuosikymmeniä valtakunnallisessa valmistelussa ollut peruskoulu-uudistus käynnistyi Vimpelissä 1974. Tuo ajankohta oli merkittävä myös Veikolle: hänet valittiin samasta ajankohdasta lähtien toimintansa aloittaneen peruskoulun yläasteen koulun johtajaksi ja 1978 virkanimikkeeksi vahvistettiin rehtori. Tätä virkaa Veikko hoiti eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
Veikko Leväniemen opetus perustui historian ja yhteiskunnallisten asioiden vahvaan asianhallintaan. Hänen tunneilleen oli oppilaan helppo mennä, hän oli lähes aina hyväntuulinen. Hän oli järjestelmällinen ja eteenpäin katsova hallinnollinen rehtori.
Lukuvuoden alkuun Veikko toi aina esille syntyvyystilastot ja niiden muutosten merkityksen opetuksen suunnittelussa. Hän oli ennen kaikkea suunnittelija, joka katsoi maailmaa jo useamman vuoden eteenpäin. Veikko oli niitä viimeisiä rehtoreita, joilta onnistui lukujärjestyksen tekeminen näppärästi nuppitaululla, sittemmin niitä on laadittu tietokoneella sähköisiin järjestelmiin.
Opettajainhuoneen välituntikeskustelujen pohjalta saattoi aavistaa, että jotain kirjoitusta tai mielipidettä on tulossa lehtien palstoille, koska hän esitti etukäteen ajatuksiaan kahvipöydässä. Liekö siten testauttanut ajatuksiaan ensin opettajilla. Hänen vahvana ajatuksenaan oli ”ammattilukio”, jossa koko Järviseudun toisen asteen opiskelijat koottaisiin yhden toimijan alle, jotta toisen asteen koulutuksen järjestäminen saataisiin pidetyksi alueella riittävän vahvana. Se ei ainakaan vielä ole toteutunut, ehkä tulevaisuudessa. Veikko oli koko koulukeskuksen ja sivistyksen äänitorvi, joka osasi myös kiittää henkilökunnan aikaansaamisista.
Eläköityminen siirtyi tärkeän projektin vuoksi
Veikon lopullinen eläkkeelle lähtö viivästyi, sillä hän siirtyi rehtorin virasta eläköidyttyään hoitamaan väliaikaisesti kunnan sivistystoimen johtajan virkaa. Epäkiitollisena toimeksiantona hänen tuli valmistella kouluverkon alasajo kunnan heikon taloustilanteen vuoksi. Työn lopputuloksesta ei juuri kiitosta seurannut. Veikko ymmärsi kyllä sen, että lakkautettavien koulujen oppilaiden vanhemmat esittivät asiasta voimakasta kritiikkiä, mutta sitä hän ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt, että osa valtuutetuista ei halunnut kantaa asiassa vastuutaan.
Rehtorin viran hoitamisen ohella Veikko suorastaan ahkeroi monilla eri saroilla. Veikon intohimo oli lapsuudesta saakka lukeminen ja kirjoittaminen. Monipuolisilla kirjoituksillaan hän oli kotiseudullaan vaikuttaja. Historiantuntemuksen ammattilaisena hän teki merkittävän elämäntyön Järviseudun tapahtumien, ilmiöiden ja oman suvun tutkimisessa ja tietojen tallentamisessa.
Veikko oli yksi Järviseutu-seura ry:n suurhankkeen eli Järviseudun historian kirjoittajista. Hän on kirjoittanut lukuisia eri yhteisöjen historiikkeja. Järviseudun, sen elämänmenon ja järviseutulaisuuden puolustaminen oli hänelle kaikki kaikessa. Jossakin yhteydessä Veikkoa on luonnehdittu ”Järviseutupatriootiksi”. Ilmaisussa ei liene liioittelua. Hänen kirjoituksensa Järviseudun asioista olivat toisinaan suorasukaisia ja kriittisiäkin, mutta ne perustuivat asioiden perinpohjaiseen selvittämiseen. Joskus palaute kirjoituksista oli tyrmäävää ja mennen joskus asiapitoisuuden sijasta jopa henkilökohtaisuuksiin.
Veikko on julkaissut useita omakustannekirjoja, jotka käsittelevät paikallishistoriaa, sukuja, ihmisiä ja elämänmenoa Järviseudulla. Lappajärveläislähtöinen toimittaja Jorma Melleri on kolumnissaan arvioinut Veikon teosta Tulipahan sanotuksi seuraavasti: ”Kirja on arvokas lähdeteos Järviseudun historian tutkijoille ja pakollista luettavaa alueen historiasta kiinnostuneille. Kun asialla on historiantutkija ja opettaja, teksteissä on vankka historiallinen pohja”.
Veikkoa lähellä oli Suomen itsenäisyyden sekavien alkuvaiheiden tutkiminen ja niistä kirjoittaminen. Jääkäriliike, suojeluskuntatoiminta, Lappajärven ratsukoulu, Vimpelin sotakoulu ja vapaussota olivat hänen mielenkiintonsa ja tutkimusten kohteena. Etenkin näistä aiheista Veikosta tuli arvostettu juhlapuhuja, esitelmien ja alustusten pitäjä. Veikko osallistui myös kunnallispolitiikkaan, ollen 12 vuotta Vimpelin kunnanvaltuuston jäsenenä.
Eläkevuosina Veikko viihtyi Pokelassa
Veikolle oli tärkeää huolehtia fyysisestä kunnostaan. Lenkkeily ja hiihto oli säännöllistä läpi vuosikymmenten. Fyysinen työ, erityisesti metsätyöt oli, hänelle mieluisaa ja luontaista. Oman lukunsa ansaitsevat Veikon lukuisat rakennusprojektit ja rakennetuista kiinteistöistä huolehtiminen. 1990-luvun loppupuolella Veikko Anita-puolisonsa kanssa ryhtyi leipätyönsä ohella matkailuyrittäjiksi. Loma-asuntojen rakentamisten organisointi ja rakennustarpeiden hankkiminen, mukaan lukien rakennuspuiden hankkiminen omasta metsästä oli Veikon vastuulla, Anitan vastatessa yrityksen muusta toiminnasta.
Eläkepäiviä Veikko ja Anita viettivät Seinäjoen kodissa ja Vimpelin Pokelassa, välillä etelässäkin matkaillen. Vaarin tehtävät olivat Veikolle mieluisia, etenkin kirjojen lukeminen lastenlapset polvella istuen.
Veikon jäätyä 2021 leskeksi hänen elämänsä muuttui merkittävästi ja hänen terveytensä heikkeni vähitellen. Takaisin Vimpeliin palattuaan hän vieraili säännöllisesti puolisonsa haudalla. Veikon elinvuosia leimasi poikkeuksellisen laaja ja vaikuttava elämäntyö. Hänen aikaansaannoksensa ja panoksensa jäävät elämään hänen kirjoituksissaan sekä seuraavissa sukupolvissa, jotka muistavat häntä lämmöllä, kunnioituksella ja kiitollisuudella.
Veikko on laskenut matkasauvansa. Hän on päässyt perille.
Esko Leväniemi
Marjo Virtanen
Marko Timo
