VIMPELISTÄ oli tullut 1972 alusta kotipaikkani. Auskultoinnin jälkeen alkoi työpaikanetsintä. Minulla oli lupaava pyydys naapurikunnassa. Jotenkin auskultointini oli kulkeutunut Vimpelin kouluväen tietoon, ja mielelläni arvioin äidinkielen opettajan pyynnöstä hänen antamien aineiden asiapitoisuuksia, kun samalla opin itsekin kirjoittamisen ja arvostelun saloja. Tunsin myös yhteiskoulun rehtori Kivihalmeen, joka oli ostanut mökkitontin apeltani. Lukuvuodeksi 1972-1973 yhteiskoulussa oli haettavana historian tuntiopettajan paikka ja tulin valituksi toimeen noin kymmenen hakijan joukosta.
Lukuvuosi oli työntäyteinen, kun pyrin valmistautumaan mahdollisimman hyvin oppitunneille. Tuolloin elettiin kouludemokratiahössötyksen aikaa ja minut valittiin kouluneuvoston opettajajäseneksi nk. ristiin äänestyksessä, jossa oppilas saattoi äänestää joko toista oppilasta tai opettajaa ja opettaja samoin. Se oli muka kouludemokratiaa, mutta valta oli oppilailla. Neuvoston merkittävin päätös oli oppilaiden tupakoinnin salliminen huoltajan luvalla koulun alueella määrätyllä paikalla, ja niin vahtimestari Peuranen vei keskelle pihaa tyhjän öljytynnyrin tumppeja ja muita roskia varten.
Peruskoulujärjestelmä otettiin käyttöön 1974
Lukuvuosi 1973–1974 oli odotuksen aikaa. Vimpeli kuului valtakunnalliseen peruskoulun toimeenpanoalueeseen, joka siirtyi 1.8.1974 peruskoulujärjestelmään. Olin opettajajäsenenä yhteiskoulun johtokunnassa, mutta sillä ei ollut enää mitään tehtävää peruskoulun kanssa. Peruskouluun siirtymistä valmisteli koululautakunta ja sen sihteeri Veikko Mäenpää laati lakisääteisen Vimpelin peruskouluun siirtymissuunnitelman valtuuston hyväksyttäväksi ja lääninhallituksen vahvistettavaksi. Keväällä 1974 kollega Matti Lehto kysyi vähän vaivihkaa mielipidettäni siitä, että minua oli suunniteltu yläasteen johtajaksi. Matti taisi olla koulusuunnittelu- ja kuntasuunnittelutoimikunnanjäsen.
Kotineuvottelun jälkeen annoin suostumukseni. Aika pian koulutoimenjohtaja Vahtera kertoi asian opettajakunnalle, ja suljetussa lippuäänestyksessä nimeni oli 17 lipussa yhden lipun ollessa tyhjä. Koulun alkaessa syksyllä 1974 kaikki järjestelyt olivat kunnossa, ja paljon olin saanut neuvoja lukion rehtorilta Eeva-Maijalta sekä koulutoimenjohtajalta, jolla oli jo aikaisemmassa työpaikastaan kokemusta peruskoulusta. Yläasteen johtajat siirtyivät 1978 rehtorin virkoihin sekä kokonaistyöaikaan ja -palkkaukseen.
Jäähyväiset tasokursseille
Opetussuunnitelma 1985 poisti yläasteen tasokurssit. Omasta mielestäni ne olivat olleetkin jäänne rinnakkaiskoulujärjestelmästä eli kansa- ja oppikoulusta. Samalla otettiin käyttöön nk. tuntikehysjärjestelmä, joka ei pitkään aikaan avautunut luottamushenkilöille eikä oppilaiden vanhemmille. Sitä ennen luokka- ja ryhmäjaot oli määrätty peruskouluasetuksessa ja kunta sai valtionosuutta perusopetukseen koulutoimentarkastajan hyväksymän, koulun johtokunnan esittämän nk. vuositarkisteen mukaan.
Koulun saneeraus onnistui hyvin
Lukion yleistarkastuksessa koulutoimentarkastaja Lindholm esitti koulun saneerausta, ja kokenut kouluarkkitehti Tuomisalo laati koko koulukompleksin korjaussuunnitelman ja se lähetettiin kouluhallituksen hyväksyttäväksi. Systeemi oli sellainen, että kouluhallitus pani korjausrahoituksen kouluittain järjestykseen, kun valtiolla ei ollut ymmärrettävästi mahdollisuuksia rahoittaa saneerauksia toivomusten mukaisesti. Koulupäättäjien joukossa kerrottiin vitsinä, saattoi siinä perääkin olla, miten valtioneuvoston esittelijä oli valmistellut listan saneerattavista kouluista, mutta opetusministeri Virolainen oli vetänyt taskustaan listan todeten, että miulla on täällä oma lista, ja valtioneuvosto hyväksyi korjattavat koulut ministerin esityksen mukaan. Rahoitus perustui myös tuntikehykseen ja samalla oppilasmääriin, mistä Vimpeli oli mielestäni vähän kärsinyt, kun tuntikehystä oli säästösyistä nipistetty. Saneeraus toteutui 1993–1996, ja mielestäni Tuomisalo onnistui suunnittelussaan kaikilla mittareilla mitattuna erinomaisesti. Hän oli käyttänyt työssään hyväkseen luonnon valoa ja Savonjokea sekä ennakoinut jo tulevaisuuttakin, kun opettajille oli varattu omia työtiloja. Ne taisivat kuitenkin jäädä varastoiksi, kun opettajat olivat tottuneet yhteiseen opettajien huoneeseen.
Kouluolot saivat kiitosta
Mielenkiintoista luettavaa oli Kuntaliiton selvitys; Kuntien erilaiset koulutiet (KuntaSuomi 2004, tutkimuksia numero 24). Siinä vertailtiin 48 otannalla otetun kunnan kouluoloja. Vimpeli yläasteen palvelut saivat näistä kunnista sekä kuntalaisilta että virkamiehiltä korkeimmat pisteet ja päättäjien pistearvo oli toiseksi korkein. Kun päättäjät vielä pilkottiin valtuustoon, hallitukseen ja lautakuntaan, saivat yläasteemme palvelut valtuustolta 8., lautakunnalta 40., ja hallitukselta 44. sijan. Tämä herätti koulussamme hämmennystä, kun hallitus oli luokanopettajapainotteinen.
Eläkeikäni oli 63 vuotta ja minulla oli jo vähän ylipalvelua, kun sivistystoimenjohtaja Miia Järvelä jäi vauvalomalle. En edes tarkoin muista prosessia, kun pyysin sivistyslautakunnalta eroa rehtorin virasta ja siirryin vt. sivistystoimenjohtajaksi. Tärkeimmäksi tehtäväkseni tuli valmistella Vimpelin kouluverkon alasajo
perusopetuksen oppilasmäärää ja tuntikehystä vastaavaksi. Mieli ei mettä keittänyt kun joistakin lehdistä sain lukea kouluverkkosaneerauksen asiantuntemattomasta valmistelusta. Sen nyt jotenkin ymmärsin mutta en sitä, etteivät kaikki valtuutetut halunneet kantaa valtuustokäsittelyssä vastuutaan.
Veikko Leväniemi
