Jos haluat ymmärtää Ukrainaa tänään, kuvittele maa, jossa elämää ei siirretä “myöhemmäksi”. Täällä varataan teatteriliput, vaikka yö voisi olla levoton. Lähdetään katsomaan, kuinka sakurat kukkivat Uzhhorodissa. Suunnitellaan häitä, perustetaan yrityksiä, käynnistetään startupeja.
Luuletko, että Ukraina on vain rintama? Todellisuudessa se on yksi Euroopan nopeimmin muuttuvista maista, jolla on vahva digitaalinen valtio, uusi kulttuuriaalto ja erittäin aktiivinen kansalaisyhteiskunta.
Asiat nyky-Ukrainassa, jotka voivat yllättää, alkavat kielestä. 2010-luvulla Kiova oli pääosin venäjänkielinen. Tänään nuoret siirtyvät massoittain ukrainan kieleen. Se on yksi Euroopan nopeimmista kielellisistä muutoksista.
Ukrainasta on tullut Euroopan digitaalinen valtio. Diia-sovelluksen kautta voi avata toiminimen 15–20 minuutissa, jättää veroilmoituksen, saada otteen rekisteristä, myydä auton tai hakea avioliittoa ja mennä naimisiin eri maissa oleskellen. Puhelimessa olevat asiakirjat eivät ole kopioita vaan oikeudellisesti täysivaltaisia: passi, ajokortti, rekisteröintitodistus, jotka hyväksyvät sekä Ukrainan että Suomen poliisi ja muiden EU-maiden viranomaiset. Periaate on yksinkertainen – “valtio älypuhelimessa”. Vähemmän kontaktia virkamiehen kanssa tarkoittaa vähemmän korruptioriskejä. Vuoden 2022 jälkeen miljoonat ihmiset ovat hoitaneet asiakirjoja ja saaneet julkisia palveluja sovelluksen kautta ilman fyysisiä jonoja. Maalle, jota on totuttu pitämään “postsovjetistisena”, tämä kuulostaa lähes paradoksaaliselta. Mutta se toimii – ja on todella muuttanut arkea.
Digitalisaatio ei rajoitu vain kansalaispalveluihin. Julkiset hankinnat toimivat Prozorro-järjestelmän kautta, joka on tehnyt tarjouskilpailuista avoimia ja kilpailullisia. Avoimesta datasta on tullut käytännön työkalu yrityksille ja toimittajille – ja se on todellinen etu.
Jopa musiikki on loikannut eteenpäin
Euroviisuvoiton 2022 jälkeen Kalush Orchestran kappale Stefania soi ympäri Eurooppaa. Ukrainan musiikki ei ole enää marginaalista folklorea, vaan modernia poppia, elektronista musiikkia ja indieä. Ukrainankielisten kappaleiden osuus suoratoistopalveluissa on kasvanut moninkertaiseksi. Myös elokuva on murtautunut maailmalle: dokumenttielokuva 20 päivää Mariupolissa, ohjaaja Mstyslav Tšernov, sai Oscarin. Maalle se ei ole vain palkinto – se on kulttuurisen itsevarmistumisen hetki.
Myös koulutus on muuttunut. Yliopistot integroituvat eurooppalaisiin ohjelmiin, opiskelijat opiskelevat verkossa jopa sähkökatkojen aikana, ja etulinjan alueiden koululaiset suorittavat kokeet tasavertaisesti koko maan kanssa. Järjestelmä mukautuu nopeasti – ilman pitkiä byrokraattisia taukoja.
Vapaaehtoistyöstä on tullut arkipäivää. Maan suurin hyväntekeväisyyssäätiö Come Back Alive kerää satoja miljoonia euroja armeijan varustukseen. 5–10 euron lahjoitus on yhtä tavallinen asia kuin aamukahvi. Ihmiset organisoituvat nopeasti horisontaalisesti, ilman käskyä “ylhäältä”. Luottamus armeijaan ja vapaaehtoisiin on vakaasti korkeampi kuin poliitikkoihin. Kansalaisyhteiskunta järjestäytyy ja tukee rintamaa.
Ukrainan IT-sektori tuottaa miljardien tuloja
Talous ei ole pysähtynyt. IT-sektori toimii globaalilla markkinalla sodankin aikana ja tuottaa miljardiluokan valuuttatuloja. Ukrainalaiset insinöörit kehittävät fintech-alustoja, kyberturvaratkaisuja ja tekoälyä. Maasta on tullut yksi Euroopan military-tech-keskuksista: drooneja, viestintäjärjestelmiä ja analytiikkatuotteita kehitetään maan sisällä ja skaalataan erittäin nopeasti. Samanaikaisesti ukrainalaisten kirjojen myynti on kasvanut – nykykirjallisuudesta on tullut osa laajaa keskustelua, ei vain “älymystön marginaali”.
Ja vielä yksi yksityiskohta, jota uutiset eivät näytä: keveys arjessa. Kesäisiä elokuvanäytöksiä ulkoilmassa. Täysiä terasseja suurissa ja pienissä kaupungeissa. Kahviloita, joissa paahdetaan oma kahvi, ja keittiöitä, jotka eivät jää jälkeen maailman tasosta. Kukkia kerrostalojen parvekkeilla. Ukrainalaiset eivät näytä kansalta pysyvässä pimeydessä – he ovat oppineet palauttamaan valon nopeasti, sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.
Ukraina tänään ei ole “sodan uhri”. Se on maa, joka on muutamassa vuodessa kiihdyttänyt kaksikymmentä vuotta eteenpäin kielessä, teknologiassa, kulttuurissa ja itsetietoisuudessa. Elämme vaikeita historiallisia aikoja, mutta juuri nyt muotoutuu ymmärrys siitä, että vapaus ei ole iskulause vaan päivittäinen valinta: puhua omaa kieltä, tehdä omaa työtä, suunnitella omaa elämää.
Sodan otsikoiden takana on nähtävä Ukraina, joka on elävä, nopea eikä siirrä elämää myöhemmäksi.
Svitlana Zubenko
