Hyvä päätoimittaja, haluaisin kiinnittää huomiota maahanmuuttajien vapaa-ajan mahdollisuuksiin Lappajärvellä. Tällä hetkellä tarjolla on hyvin vähän toimintaa tai epävirallisia kohtaamispaikkoja. Lisäksi tieto vapaa-ajan mahdollisuuksista ei useinkaan tavoita maahanmuuttajia. Tämä johtuu siitä, että tieto jaetaan yleensä paikallisten asukkaiden kesken tai sellaisten kanavien kautta, joista maahanmuuttajat eivät ole tietoisia.
Ymmärrän, että tämä on osa pienen paikkakunnan elämää. Lappajärvi on melko tiivis yhteisö, ja uudet ihmiset hyväksytään hitaasti. Jos paikkakunnalle kuitenkin tullaan opiskelemaan, tulisi olla enemmän keinoja tukea kotoutumista.
Mielestäni erityisesti ensimmäinen vuosi uudessa maassa on hyvin tärkeä. Tänä aikana maahanmuuttajat esittäytyvät paikalliselle yhteisölle, ja yhteisö muodostaa heistä ensivaikutelman. Jos kokemus on myönteinen, maahanmuuttajat tuntevat olonsa varmemmaksi ja ovat halukkaampia kommunikoimaan myöhemmin. Omien kokemusteni mukaan epävirallinen vuorovaikutus on kaikkein tärkeintä. Sen avulla ihmiset voivat näyttää, keitä he ovat – eivät vain maahanmuuttajina tai opiskelijoina, vaan myös yksilöinä ja persoonina.
Esimerkkinä maahanmuuttajien tiedon puutteesta voin mainita Lappajärvelle viime marraskuulle suunnitellun maahanmuuttajien tapaamisen, joka kuitenkin peruuntui vähäisen ilmoittautumismäärän vuoksi. Useimmat ystäväni oppilaitoksessa eivät kuitenkaan tienneet tapahtumasta lainkaan, ja toiset eivät olleet tietoisia siitä, että ilmoittautuminen oli pakollista.
Mahdollinen ratkaisu tähän ongelmaan olisi lisätä epävirallista toimintaa, kuten urheilukerhoja ja -kilpailuja, piirustus- ja musiikkikerhoja nuorille ja muita vastaavia tilaisuuksia. Lisäksi ensimmäisen opiskeluvuoden aikana maahanmuuttajille tulisi kertoa selkeästi kaikista tiedotuskanavista sekä vapaa-ajan mahdollisuuksista.
Tätä tehdään jo jossain määrin, mutta mahdollisuuksien vähäisyyden vuoksi kaikki eivät löydä mielekästä tekemistä vapaa-ajalleen. Tällöin maahanmuuttajat kohtaavat suomalaisia ja suomalaista kulttuuria vain koulupäivän aikana ja viettävät muun ajan toisten maahanmuuttajien kanssa omassa pienessä yhteisössään ilman todellista kotoutumista. Aluksi tämä tilanne huolestuttaa heitä, ja he pyrkivät löytämään mahdollisuuksia olla yhteydessä suomalaisiin. Myöhemmin, ilman myönteisiä kokemuksia, he kuitenkin lakkaavat yrittämästä kotoutua ja alkavat kommunikoida vain keskenään, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän sopeutumiseensa.
Mariia Markovskaia, Lappajärvi
Kirjoittaja on Geolukion opiskelija
