Vimpeliläiset pikkuserkukset Tinja Nahkala, 13, ja Pihla Nahkala, 12, ovat jo useamman talven ajan harrastaneet jäärata-autoilua Autoliitto Järviseudun radalla Lappajärven jäällä.
Bensantuoksuinen harrastus ei ole Nahkalan perheessä mikään poikkeus.
–Pihlan isoveljillä on aina ollut crossipyöriä, mopoja, autoja ja sen sellaisia. Ja autoharrastaminen ulottuu suvussa kauemmaksikin, nimittäin jo molempien tyttöjen papat ovat harrastaneet jäärata-autoilua, kertoo Pihlan äiti Mari Nahkala.
Erityisen komea meriitti löytyy Pihlan papalta Erkki Nahkalalta, joka voitti jäärata-autoilun Suomen mestaruuden vuonna 1986.
Tytöille jäärata-autoilusta on tullut mieluisa talviharrastus, vaikka muitakin harrastuksia löytyy.
–Tämä on niin mukavaa! Kesällä käy usein ajatuksissa, että olisipa jo talvi ja jäärata, sanoo Pihla.
Molemmilla tytöillä on omat autot, joilla he ajavat jäällä pienemmällä harjoitusradalla, eivät varsinaisella jääradalla.
–Jääradalla ajetaan kovaa, ja varusteetkin autoissa ovat sen mukaiset. On piikkirenkaat, turvakaaret, kypärät ja samanlainen istuin kuin ralliautoissa. Tyttöjen autoissa ei vielä sellaisia varusteita ole. On turvallisempaa opetella autonkäsittelytaitoja pienemmällä radalla, painottaa Mari.
Bensaa jemmassa
Jääratapäivä saattaa venyä pitkäksi.
–Bensaa täytyy olla aina vähän jemmassa. Monesti on jäältä soitettu, että nyt alkoi bensavalo palaa, Mari naurahtaa.
Tinjan isä Ville Nahkala tuo jäälle joka kerta grillin ja paistaa nälkäisille makkaraa. Hän on myös pitänyt rataa ahkerasti auki. Mari kertoo, että toiminta perustuukin pitkälti talkootyöhön – jopa rata pidetään kunnossa omakustanteisesti itse rakennetulla aurausautolla.
–Aurausautoon lahjoitti eräs hyväsydäminen ihminen viime talvena moottorin, kun edellinen meni rikki, Mari kiittelee.
Harrastus on tuonut tytöille paljon muutakin kuin ajotaitoa.
–Auton hallinta jäällä on lisännyt itsevarmuutta ja tuonut vapauden tunnetta, tytöt kertovat.
–Myös kavereita on kyyditetty ja opetettu ajamaan.
Tinja ja Pihla kertovat vauhdin kasvaneen viime talvesta – myös taidoissa on otettu huima harppaus.
–Ensimmäistä ajokertaa ei unohda varmaan ikinä. Ei se helpolta tuntunut, ja sivuluisussa ajo tuntui silloin kaukaiselta ajatukselta. Tänä talvena sekin jo onnistuu.
–Huomaan tämän harrastuksen tuoneen tytöille itseluottamusta ja rohkeutta. Autokouluunkin on aivan eri lähtökohta mennä, kun osaa jo käsitellä autoa, Mari pohtii.
Hän näkee eroja tyttöjen ja poikien ajotavassa.
–Tytöt tunnistavat rajat helpommin, enkä heidän puolestaan ole ollut samalla tavalla huolissani kuin poikien. Tytöt ajavat turvallisemmin ja ovat tarkempia.
Perhe uskoo, että jäärata-autoilusta jää tytöille pysyviä muistoja.
–Olemme kovin kiitollisia, että tällaistakin voi harrastaa, vaikka pienessäkin mittakaavassa.
Jääradalle ajellaan harjoittelemaan pidemmänkin matkan päästä
Autoliiton jäärata houkuttelee Lappajärven jäälle väkeä kauempaakin. Radalla käy harjoittelemassa myös kilpa-ajajia. Kaikki eivät kuitenkaan suhtaudu jäärata-autoiluun myönteisesti.
–On tullut kommenttia, että autoilijat sotkisivat järven. Radalle kannattaa tulla käymään, niin näkee, ettei sinne ole koskaan jätetty yhtään roskaa. Keväisin siivoan rannasta paljonkin roskia – saappaita, sohjokauhoja ja pilkkejä – mutta autoilijoilta ne eivät ole tulleet, Mari sanoo.
Hänen mukaansa Lappajärvi on niin suuri, että sinne mahtuu monenlaista harrastustoimintaa.
–Jääradalla on inhimilliset aukioloajat. Se on ollut viikonloppuisin auki kello 11–17, ja niitä on nähdäkseni noudatettu hyvin.
Lisää vauhdikkaita juttuja:
