Autotallissa Alajärvellä Luukas Katajamäki, 17, kunnostaa autoa kisakuntoon. Siinä häntä avustavat isä Kosti Katajamäki ja pappa Jarmo Katajamäki. Seuraava ralli on tarkoitus ajaa Tuurissa 7. helmikuuta.
–Autoon ei tällä kertaa tarvitse isompia remontteja tehdä, käytännössä enää vain renkaat puuttuvat alta, kertoo Luukas.
Alajärveläisnuoren tie moottoriurheilun pariin alkoi jo kuusivuotiaana kartingin parissa. Jokamiesluokkaa hän kertoo ajaneensa 14-vuotiaasta lähtien: kilpailuja on kertynyt muutaman vuoden aikana noin 35. Rallidebyytti nähtiin lokakuussa 2025 Jyväskylän seudulla ajetussa JKL-rallissa.
Luukas jatkaa perheen pitkää ralli- ja autoiluperinnettä jo kolmannessa polvessa. Kosti muistelee hetkeä pellon laidalla, jossa hän Jarmon kanssa seuraili Luukaksen ajoa.
–Isä sanoi, että älä nyt suutu, mutta tuossa taitaa ajaa suvun lahjakkain kuski, Kosti naurahtaa.
–Ja kyllä se näin on, pojasta polvi paranee.
Jarmo Katajamäki kertoo itse ajaneensa jokamiesluokkaa vuoteen 1994 asti.
–Kun Kosti täytti 13, katsoin parhaaksi ryhtyä huoltomekaanikoksi. Poika oli jo silloin nopeampi kuin minä.
Nykyisin aika kuluu tiiviisti Luukaksen huoltojoukoissa, kiinnostus ja tekninen osaaminen ovat edelleen tallella.
–Kolmannessa polvessa harrastaminen tuo lisää happea. Tämä on hyvää pääkopalle – ja kropalle! Lisäkiloja olisi ilman tätä varmasti paljon enemmän, Jarmo tiivistää.
Kostin tie jokkiksesta MM-ralliin
Kosti Katajamäki oppi ajamaan autoa 10-vuotiaana. Ensin ajettiin kotona, sitten jokamiesluokassa ja lopulta rallissa. Ensimmäisen auton nuorelle lupaukselle hankki Vimpelin pappa Tauno Malinen.
Laajemmin Kosti Katajamäen nimi tuli tutuksi 2000-luvun alussa Kostin voittaessa vuonna 2001 pienen N-ryhmän, ja vuonna 2005 ison A-ryhmän Suomen mestaruuden. Lisäksi mitalikaapista löytyy yhteensä viisi SM-mitalia. Kansainvälisille areenoille tie vei juniorien MM-sarjaan kausina 2004 ja 2005. Kartanlukijana toimi Timo Alanne, sijoitukset olivat neljäs ja viides. Huipennuksena tuli juniorien MM-osakilpailun voitto Turkista.
Kaudelle 2006 Katajamäelle avautui mahdollisuus, josta moni rallikuljettaja voi vain haaveilla: Marcus Grönholm järjesti hänelle ja Alanteelle paikan Fordin tehdastallin kakkostiimiin. Viidessä MM-rallissa paras sijoitus oli Turkin rallin viides sija. Se jäi myös Katajamäen viimeiseksi MM-ralliksi.
–Aloitin kilpailemisen 15-vuotiaana ja ajoin 31-vuotiaaksi asti. Viimeiset seitsemän vuotta ajoin puoliammattilaisena, mikä käytännössä tarkoittaa, että kaikki rahat ja aika menivät, mutta kovaa palkkaa ei tullut, Kosti summaa.
Aktiiviuran hän päätti vuonna 2010 SM-hopeaan nelivetoluokassa. Uran loppupuolella kartanlukijana toimi Lasse Hirvijärvi, ja kaksikko saavutti myös SM-pronssia.
Nyt omaa kokemusta on ollut mukava jakaa omalle pojalle. Vaikka kilpailu on tavoitteellista, tärkeimpänä Kosti haluaa painottaa harrastamisen iloa.
–Olen yrittänyt luoda sellaisen ilmapiirin, että tämä on ennen kaikkea hieno harrastus. Ajetaan ja katsotaan, mihin se vie, sanoo Kosti.
–Mutta tietysti on hienoa, kun voi oman kokemuksen ja verkostot tuoda Luukaksen harrastukseen, niistä on ollut hyötyä.
Rallimaailman Kosti kertoo vuosikymmenten varrella muuttuneen.
–Minun aikanani rallia pääsi ajamaan vasta 18-vuotiaana. Nyt käytännössä 14-vuotiaana pitää jo harjoitella tavoitteellisesti, jos lajissa mielii pärjätä.
Rallikuskin tärkeimmäksi ominaisuudeksi Kosti nostaa rauhallisuuden, ja korostaa rallin mentaalisen puolen merkitystä. MM-tasolla hän itse pääsi harjoittelemaan henkistä puolta sveitsiläisen urheilupsykologin johdolla. Samoja oppeja hän on käynyt läpi Luukaksen kanssa – sekä perheen toisen pojan kanssa, joka pelaa jääkiekkoa tavoitteellisesti.
–Monesti ajatellaan, että tulos paranee tallissa autoa ruuvaamalla. Todellisuudessa paras kehitys löytyy usein peiliin katsomalla, Kosti sanoo.
Talvi ja kustannukset alan haasteina
Talvi tuo ralliharjoitteluun omat haasteensa. Ajotaukoja kertyy väkisinkin, nytkin taukoa on kertynyt kaksi kuukautta.
–Jokamiesluokka on siinä mielessä helpompi, että ratoja löytyy läheltä, Luukas ja Kosti kertovat.
Apua on saatu Lappajärveltä, missä Jukka Alalantela on järjestänyt yhteistyössä tiehoitokunnan kanssa erityisen harjoituspätkän.
Suurimmaksi haasteeksi nousevat kustannukset.
–Ne ovat tässäkin lajissa nousseet järkyttävän paljon. Kun minä ajoin, SM-rallin osallistumismaksu oli 450–500 euroa. Nyt se on yli tuhat euroa. Yksi piikkipyörä maksaa noin 520 euroa ja kestää vain 50–100 kilometriä kilpailuvauhtia. Yhteistyökumppanit ovat välttämättömiä, summaa Kosti.
Katajamäki Motorsportin tukijoina ovat Jalas, Kaminen Oy, TMI Janne Rantala ja MRF Tyres. Luukas on hankkinut itse sponsoriksi myös Hinaus Koskisen.
Pääasiassa tiimiä pyöritetään kolmen miehen voimin, mutta auttavia käsiä löytyy kuitenkin laajasti Vimpelistä, Lappajärveltä ja Seinäjoelta.
–Jokaisen apu on kullan arvoinen, ja homma tietysti toimii myös toisin päin, summaa Kosti.
”Kilpa-autoilu ei ole laiskan miehen hommaa”
Menestykseen ei riitä pelkkä ajotaito, kokonaisuuteen tarvitaan myös hyvä kartturi. Luukaksen rinnalla kartturina toimii kokenut Pekka Hautanen, jolla löytyy kokemusta noin 500 kisasta.
–Luukakselle olen halunnut rautaisen ammattilaisen kartanlukijaksi, koska hyväkään kuljettaja ei pärjää huonolla kartanlukijalla. Se on aidosti 50–50, vaikka usein mediassa kunnian saakin kuski, Kosti muistuttaa.
Tulevaa kisakautta odotellessa riittää tallissa kaikenlaista puuhailua.
–Kilpa-autoilu ei ole laiskan miehen hommaa, Kosti sanoo.
–Se opettaa kurinalaisuutta, tavoitteellisuutta ja oma-aloitteellisuutta. Ja jos siinä samalla oppii ajamaan autoa, niin mikäs sen parempaa.
Rekalla Saksasta Suomeen – ja muita rallimuistoja
Kosti Katajamäen omiin rallivuosiin mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta erityisesti yksi ulosajo on jäänyt mieleen.
–Vuonna 2006 valmistauduimme Jyväskylän MM-ralliin. Kaksi viikkoa ennen kisaa ajettiin Pirelli-ralli harjoituskisana WRC-luokan autolla, ja siellä sitten sattui urani pahin ulosajo, Kosti kertoo.
–Lähdin kääntämään mutkaan, ja yllättäen menetin auton hallinnan. Nopeutta oli siinä vaiheessa 203 kilometriä tunnissa. Auto pyörähti katon kautta ympäri yhteensä kahdeksan kertaa, ja meni täysin lunastuskuntoon. Itseltäni repesi verkkokalvo toisesta silmästä, muuten – ihme kyllä – selvisin pienillä naarmuilla. Onneksi päivää ennen Jyväskylän MM-rallia FIAn lääkäri antoi luvan osallistua kisaan. Sen jälkeen mentiin taas.
Nyt, kun kuskin paikalla on oma poika, tulee alan riskejä mietittyä enemmän.
–Ymmärrän nyt omaa äitiäni, joka aina jännitti ajojani mahdottoman paljon. Silloin sitä ei itse oikein ymmärtänyt, mutta nyt jännitän itse samalla lailla Luukaksen ajoa, kertoo Kosti.
”Sen jälkeen en ole rekkaa ajanut”
Vuosien varrelta löytyy Kostilta tarina jos toinenkin. Yksi niistä liittyy Keski-Euroopan asfalttiralleihin ja tiukkaan budjettiin.
–Ajoin ensimmäisiä kisoja silloisen turkulaisen tiimin kanssa. Rahoitus oli tiukalla, ja kilpa-autot vietiin Suomesta Saksaan yhdistelmärekoilla. Me lensimme lentokoneella perästä, muistelee Kosti.
Saksassa ralli alkoi yleisöerikoiskokeella, ja päättyi Kostin osalta kolmanteen mutkaan.
–Ajoin betonibunkkeriin ja kisa loppui siihen. Kävin pyytämässä tiimipäälliköltä anteeksi, mutta hän sanoi, että ei hätää, tarvitset vain lisää asfalttikokemusta. En siinä kohtaa vielä tiennyt hänen tarkoittavan asfalttikokemuksella sitä, että jouduin ajamaan rekan Saksasta takaisin Suomeen, nauraa Kosti.
–Ajokorttina minulla oli vain tavallinen henkilöautokortti, mutta sillä mentiin. Saksassa ei rekka-autolla saanut silloin ajaa moottoritiellä kuin vasta ilta kymmenen jälkeen. En jaksanut kuitenkaan enää odottaa, ja lähdin liikenteeseen kello 21.30. Kauaa en saanut ajella, kun poliisi pysäytti ja kysyi, tiedänkö säännöt. Leikin tietämätöntä, ja kun he kysyivät ajokorttia, ojensin korttini, jossa oli merkinnät B ja pikku e, joka tarkoittaa, että saan vetää pientä peräkärryä. Poliisit katsoivat, että se riittää, ilmeisesti vastaavalla kirjaimella saa Saksassa ajaa rekkaa ja se jotenkin hämäsi. Pelkäsin joutuvani linnaan, mutta pääsin kuin pääsin jatkamaan matkaa. Sen jälkeen en ole rekkaa ajanut.
–Voin sanoa, että sinä yönä en minäkään nukkunut, tunnin välein soitin Kostille varmistaakseni, että poika on hereillä, muistelee Jarmo.
Lisää tuoreimpia urheilu-uutisia:
