Evijärveläislähtöinen Pekka Lammi väitteli 9. tammikuuta 2026 lääketieteen tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli verensiirtoja ja hemoglobiinin käyttäytymistä ruoansulatuskanavan yläosan syöpäleikkauksissa. Väitöstilaisuutta Kuopiossa olivat seuraamassa myös Pekan vanhemmat Seija ja Juhani Lammi.
–Koin paineita väitöstilaisuudessa, koska aihe meni hieman oman kirurgian alan ulkopuolelle. Opponenttina oli eräänlainen oppi-isäni, professori ja tunnettu kirurgi Heikki Mäkisalo, joka kyllä grillasi minua ihan täysillä, kertoo Lammi tilaisuudesta.
Vaikka Suomessa valmistuu vuosittain lähes 2 000 tohtoria, on väitöspäivä jokaiselle väittelijälle ainutlaatuinen kokemus. Lammin tapauksessa kiinnostavuutta lisää se, että hän on jo kolmas samalta luokalta ja samasta koulusta, Evijärven lukiosta, ylioppilaaksi vuonna 2002 valmistunut tohtori. Aiemmin samalta luokalta ovat väitelleet Timo Autio ja Jenni Mönki.
Lammin ja Aution väitöskirjat ovat lääketieteen alalta, Mönkin eläinlääketieteestä. Herää kysymys, onko kyse sattumasta vai löytyykö taustalta yhteisiä selittäviä tekijöitä?
Opettajien mukaan vuoden 2002 ylioppilasluokka ei poikennut erityisesti muista. Yksi yhdistävä tekijä kuitenkin löytyy. Vuosituhannen vaihteessa Evijärven lukio aloitti yhteistyön Jyväskylän yliopiston kanssa ja tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa kemian approbatur -opinnot jo lukioaikana, ja tämä hyväksyttiin sellaisenaan yliopiston arvosanaksi. Toisin kuin monissa muissa lukioissa, Evijärvellä opintoihin sisältyivät myös laboratorioharjoitukset. Tätä varten lukioon perustettiin ja varustettiin oma kemian erityisluokka.
Rehtori Mauri Jokela sekä lehtorit Hannu Kirsilä ja Voitto Rantalahti olivat keskeisessä roolissa opintojen toteutuksessa ja laboratoriotöiden valvonnassa. Kemian opetuksen merkitystä tukee sekin, että Evijärven lukiosta on valmistunut myöhemmin muitakin tohtoreita. Vuonna 2015 samasta koulusta väittelivät Jyväskylän yliopistossa Ville Kirsilä matematiikasta sekäMirko Myllykoski tietotekniikasta. Myllykoski oli suorittanut tietotekniikan approbaturin jo lukioaikana, jolloin Evijärven lukio tarjosi muutaman vuoden ajan myös kyseisen oppiaineen opintoja.
Pelkkä mahdollisuus ei kuitenkaan yksin selitä useiden tohtorien valmistumista. Lopulta ratkaisevaa ovat opiskelijoiden motivaatio ja ahkeruus. Kun luokassa syntyy tekemisen meininki, ei tyydytä minimiin, vaan asetetaan tavoitteet korkealle. Tästä Evijärven lukion esimerkistä on hyvä ottaa oppia myös nykyisten opiskelijoiden. Suuria ja maineikkaita kouluja ei aina tarvita – pienikin lukio voi tarjota erinomaisen lähtökohdan elämälle ja uralle.
Leevi Norrena
