Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Vaihda salasana Kirjaudu
Lukijan mielipideartikkeli:

Niitä joulun herkkuja…. 

Eila Laasanen herkuttelee jouluisessa kolumnissaan. Kuvassa Villa Wanhalan herkkuja. Arkistokuva: Maija Perälä.
Eila Laasanen herkuttelee jouluisessa kolumnissaan. Kuvassa Villa Wanhalan herkkuja. Arkistokuva: Maija Perälä.
Julkaistu:
Kategoria:
,

Jaa’a, niitähän on monia. Ensimmäisenä tulee mieleeni karkit, joulukarkit. Niitähän on pilvin pimein. Entäs suklaa sitten, niitäkin on niin monen sorttista, ettei lukua tiedä. Tietäis vain mitä haluaa. Entäs leivonnaiset sitten. Joulupullasta pipariin.  

Joulukranssien ja tähtitorttujen jalkoihin on jäänyt pieni nisupoika, jota lapsuudessa odotettiin joulupukin pussista. Aika on muuttunut juuri näiden herkkujen kohdalla runsaaksi valikoimaksi. 

Ruuan kohdalla riisipuuro on hyvin pitänyt paikkansa ja sekahedelmäsoppa. Ne kuuluvat joulun herkkuihin ilman muuta, Ja tietysti kinkku, joka syrjäytti joulukalan eli lipeäkalan. Vaikka kyllä jokaisen pöydästä lasimestarin silli ja kraavattu lohi löytyy. Lapsuuden aikainen lipeäkala on katoamassa, sitä ei enää harrasteta kovinkaan paljon. Lapsuuteni ja vielä nuoruutenikin aikaan lipeäkala kuului ehdottomasti jouluun. Sen valmistaminen olikin aikaa vaativa toimenpide. Norjalaiset kalastivat turskaa, kuivattivat sen auringossa kovaksi. Muistan lapsuudesta, kun kauppoihin tuli paljon ennen joulua sellaisia kalanippuja, kuin puita motissa. Niitä sitten ostettiin ja siitä alkoi joulukalan valmistus. 

Ensin kalat laitettiin kotona johonkin saaviin likoamaan. Sitten tehtiin koivupuun tuhkasta lipeää, joka kaadettiin kalojen päällä. Miten kauan ne lipeävedessä olivat, sitä en muista, mutta tarkoituksen muistan. Sillä tavalla kaloista tapettiin kaikki ötökät, koska ne oli ulkona kuivattu. Sen jälkeen kalat laitettiin säkkiin, joka vietiin järveen, avannon reunalle keppi ja narulla kiinni, ettei kalat pääse karkuun. Siellä ne likosivat aika kauan.  

Näissä tehtävissä emännät olivat toinen toistaan parempia. Tällä menetelmällä oli kalasta tullut pehmeä ja lihaisa kala. Vähäruotoinen kala kuului silloin jokaisen joulupöytään siinä missä kinkkukin. Kala keitetiin ensin vedessä, kaadettiin vesi pois ja lisättiin maito sipuli, voi, suola ja pippuri, joka sitä halusi. Kalaa syötiin jouluaattona ja jouluaamuna, kun kirkosta tultiin.  

Kalaa laitettiin myöskin uunissa valkokastikkeella kuorrutettuna. Haju tästä kalasta ei ollut houkutteleva, mutta joulun hajuihin se kuului. 

Tämän päivän joulu on saanut uuden muodon, pääasia on unohtumassa ja tilalle tulevat herkkujen ja lahjojen määrä. Ihmisen itsensä määrä. 

Eila Laasanen 

Lue myös nämä

Jätä kommentti