Lappajärveläinen kuvataiteilija Ritva Lindberg on tehnyt kulttuuriteon maalaamalla järviseutulaisista vaivaisukoista, -akoista ja rahalippaasta akvarellit, joista on painettu kuuden kortin postikorttisarja. Kortti on tehty Alajärven vaivaispojasta, Evijärven, Kortesjärven ja Lappajärven vaivaisukosta, Soinin vaivaisakasta sekä Vimpelin kirkon portinpylväästä, jossa on keräyslipas.
–Sarja lähti liikkeelle Soinin vaivaisakasta, joka oli jäänyt mieleen. Ihminen on kiinnostanut minua koko uran ajan, sanoo Lindberg.
Järviseutu-säätiöltä tuli avustusta ja Lappajärven kunta on myös tukenut sarjan syntyä.
–Patsaissa on syvän inhimillisiä piirteitä pelkistetyissä kasvoissa. Ihmisten kuvaaminen ja mielenkiinto oman alueen vanhoihin asioihin oli lähtökohtana tälle projektille.
Alajärven vaivaisukon on veistänyt Heikki Juhonpoika Mikkilä 1836. Lappajärven ja Evijärven vaivaisukot on tehnyt Pitti-Poika eli Erkki Lahti 1841 ja 1842. Soinin vaivaisakan loi Matti Taipale 1854. Vimpelin portin pylvääseen tehdyn lokeron syntyvuosi on 1861. Kortesjärven vaivaisukon tekoajasta ja tekijästä ei ole säilynyt tietoa.
Lindberg sanoo rakastavansa värejä. Värien etsiminen ja pienen oman osuuden laittaminen työhön niin, että alkuperäisen työn henki säilyy, on haaste. Kyse on maalauksista, ei valokuvista. Käsityöläisyyden ja taiteilijuuden yhdistäminen työskentelyyn on mielenkiintoista ja mukavaa. Painatusvaiheessa pitää vielä saada värit säilymään oikeina.
Lähiaikoina postikortit ovat tulossa yleisön saataville, ensisijaisesti museokauppoihin ja muuallekin kysynnän mukaan.
Seuraava hanke on jo muhimassa. Rakennusten kauniit yksityiskohdat viehättävät ja niistä olisi mukava tehdä seuraava sarja. Aikaisemmin Lindberg on maalannut Järviseudun kuntien kasvit ja pukuja.
Aino Alppinen
Ovatko patsaat suojassa?
Keväällä 2021 Järviseudun Sanomat kirjoitti vaivaisukoille tehdystä ilkivallasta. Poliisin mukaan tapauksia oli yhdellätoista paikkakunnalla Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Valvontakamerakuvaa saatiin, mutta henkilöitä ei pystytty tunnistamaan eikä tekijöitä ole tavoitettu.
On esitetty ajatus, että patsaat siirrettäisiin sisätiloihin.
Tällöin ne eivät kuitenkaan olisi nähtävillä kuten nykyisellään. Sisällä ne säilyisivät paremmin, mutta niiden alkuperäinen merkitys ja tarkoitus mitätöityisi.
