Lappajärvi-seura on onnistunut Tähdenlentoja-hankkeessaan herättämään järviseutulaisten kiinnostuksen luonnonperintöön. Luentosarjassa yleisömäärä lasketaan jo sadoissa, ja tämä on saatu aikaan vain noin 8 000 euron budjetilla. Marraskuun toisena luennoitsijana oli Helsingin yliopiston Mikko Haaramo. Hän kertoi innostavalla tavalla, miltä Järviseudun maisemat ovat saattaneet näyttää liitukauden lopulla, vajaat 70 miljoonaa vuotta sitten.
Haaramon mukaan maisema oli todennäköisesti hyvin tasainen, sillä peruskalliota peitti vielä kerros sedimenttikivikalliota, joka täytti ja tasoitti pinnanmuotoja. Tätä laakeaa, loivapiirteistä tasankoa kirjoivat keskisuuret joet ja pienet järvet, joiden pohjissa ja pinnalla oli tuttujakin kasveja, kuten lumpeita ja muita uposkasveja. Subtrooppisissa oloissa rantojen rehevä kasvillisuus koostui matalista lehtipuista, pensaista, kävykeista, Bennetiales-kasveista, saniaisista ja kortteista. Entä metsät ja eläimet?
–Metsäpuihin olisivat kuuluneet useat eri havupuut, kuten sypressit, punapuut, männyt, kuuset ja kauripetäjät (araukariat). Kasveja laidunsivat pienet ornitopodit, keratopidit ja suuremmat hadrosauri-ornitopodit ja ehkä jopa pitkäkaulaiset sauropodit. Kasvinsyöjien perässä olisivat olleet petodinosaurukset, joista alueella saattoi olla tyrannosaureja ja raptoreita, Haaramo kuvaa.
Fennoskandian pohjois- ja koillisosissa saattoi kasvaa kuivaa savannimetsää. Oliko tuolloin metsäpaloja sytyttäviä salamoita tai muita metsätuhoja aiheuttaneita tekijöitä?
–Myrskyt ja metsäpalot olivat yhtä oleellinen osa ekosysteemiä kuin nykyäänkin ja monet liitukauden kasvit olivat sopeutuneet ajoittaisiin metsäpaloihin, kuten männyt. Osa Ruotsin Skoonesta löytyneistä kasvifossiileista ovat tällaista metsäpaloissa hiiltynyttä materiaalia, niiden joukossa on muun muassa hiiltyneitä kukkia, Haaramo sanoo.
Luennon otsikko oli ”Hic sunt Dragones – Fennoskandia liitukauden lopulla”. Mitä se tarkoittaa?
-”Täällä on Lohikäärmeitä” on latinankielinen varoitus, jonka keskiaikaiset kartantekijät lisäsivät karttojen tyhjiin, tuntemattomiin kohtiin yhdessä erilaisten hirviöiden kuvien kanssa. Otin tämän nimen otsikoksi, koska Fennoskandia on fossiililöytöjen suhteen tällainen tietämyksen tyhjä aukko suurimman osan mesotsooista maailmankautta. Mutta sen lisäksi täällä kuitenkin oli ja eli ”lohikäärmeitä” eli dinosauruksia, Haaramo selventää.
Lappajärven Geolukion Meteoriittisalissa selkärankaispaleontologin yleisössä oli kaikenikäisiä lapsista seitsemänkymppisiin. Jos paleontologin ura kiinnostaa, niin miten sitä voi opiskella ja miltä näyttävät työllistymisnäkymät?
–Paleontologiaa voi opiskella Suomen yliopistoissa Turussa ja Helsingissä, joista jälkimmäisen opetusyhteisö on aktiivisempi. Paleontologian opetus on osa geotieteiden opetusta Helsingin yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan Geotieteiden ja maantieteen osastolla. Työllistymisnäkymät eivät välttämättä ole kaksiset ja pitää olla valmius lähteä ulkomaille pitkiksikin ajoiksi, mikäli haluaa alalla tehdä vakavaa tiedettä, Haaramo toteaa.
Tapani Tyynelä
