Lappajärven Tarvolasta kotoisin oleva Raili Rönkkö, os. Murtomäki, kuuli lapsena usein tarinan isoisästään Erkki Timoharjusta, joka menehtyi kaivosonnettomuudessa USA:n Michiganissa 3. päivänä marraskuuta 1926. Tänä vuonna USA:ssa ilmestyi kirja, Enduring Legacies, People of the 1926 Barnes-Hecker Mine Disaster, johon Rönkkö on kirjoittanut isoisästään ja tämän perheestä.
Rönkkö oli havainnut Facebookista, että turmassa kuolleen jälkeläinen, Mary V. Tippet (äidin puolelta suomalaisia juuria), puuhasi kirjaa tapahtuman 100-vuotisjuhan kunniaksi. Rönkkö lähti mukaan kirjan tekoon.
Rönkkö kirjoitti tekstin ja poika tarkisti kieliasun.
–Erkistä ja Amaliasta puhuttiin suvun kesken usein. Isoäiti oli ollut lammasta keritsemässä, kun tultiin sanomaan, että on tullut sähkösanoma. Hän oli ajatellut, että keritsee lampaan valmiiksi ennen kuin menee, kertoo Raili Rönkkö.
Erkki Timoharju oli toista kertaa Amerikassa. Ensimmäiselle matkalle hän lähti yksin ja Amalia seurasi perästä. Kaksi tytärtä jäi isovanhempien hoiviin. Sitten isovanhemmat kehottivat palaamaan kotiin taloa pitämään, ja tyttöjäkin oli ikävä. Amalia synnytti Amerikassa kaksi lasta, josta toinen poika kuoli vauvana. Kolmas poika syntyi paluumatkalla laivassa Pohjanmerellä.
Suomessa syntyi vielä kuusi lasta. Vuonna 1924 Erkki-isä lähti uudelleen mainariksi eli kaivosmieheksi. Amalia-äidille jäi seitsemän alaikäistä hoidettavaa.
”Jokahinen vaan menöö kohtaloaan kohti”
Runsaan vuoden kuluttua eli marraskuun alussa 1926 sattui kohtalokas onnettomuus, kun kaivoskuilu sortui.
Vuorossa olleista miehistä 51 menehtyi. Vain yksi pelastui. Kymmenen miehen ruumiit löydettiin. Yksi kuiluun jääneistä oli Erkki Timoharju.
–Jokahinen vaan menöö kohtaloaan kohti, sanoi Helviina-tytär äitinsä sanoja mukaillen.
Amalia-äiti jäi hoitamaan suurperhettä. Kaivosyhtiöltä saatiin Amalian veljen Erkki Söyringin avustuksella eläke. Isän 13-vuotiaana menettänyt Rönkön äiti Helviina oppi ahkeran työnteon.
–Isoäiti ei näyttänyt surua, se pantiin syrjään. Oli elettävä eteenpäin ja tehtävä töitä.
Raili Rönkkö on tyytyväinen ilmestyneeseen kirjaan. Isovanhempien tarina on nyt merkitty muistiin jälkipolvia varten.
–Nuoret osaavat englantia. Tämä on hyvä tapa muistaa Erkkiä ja Amaliaa.
Aino Alppinen
