Helsingin Oulunkylässä asuu Marja Liisa Lehmonen, joka oli mallina taiteilija Arvid Bromsin luonnostellessa Kehrääjätyttö-taulua. Taulu on Lappajärven keskustassa olevassa Pizzeria Kebab Bestissä.
Marja Liisa Lehmonen (o.s. Lehto) kertoo olleensa noin kymmenvuotias, kun Arvid Broms tuli Lappajärven Lehtiniemen kylään Inkeri-vaimonsa kanssa vuonna 1958. Taiteilija asui Lehtiniemessä elämänsä viimeiset kymmenen vuotta ahkerasti työskennellen.
Lehmonen muistelee, että Kehrääjätyttö-työn luonnoksen tekeminen alkoi keväällä 1967.
–Inkeri oli kysynyt äidiltäni minua malliksi. Arvid halusi pyytää minut, vaikka muitakin oli tarjolla. Olin ollut asentomallina useasti aiemminkin. Täytyi pysyä liikkumatta asennossa joskus pitkiäkin aikoja puhumatta – ellei taiteilija itse aloittanut keskustelua. Istuessa niska tai kädet väsyivät vinossa asennossa. Hahmotellessaan työtä Arvid oli etäinen, muissa maailmoissa. Työn edetessä oli rennompaa ja hän saattoi jutella. Silloin Inkerikin liittyi joskus keskusteluun.
Ennen työskentelyn aloittamista Lehmonen kutsuttiin juomaan teetä taiteilijapariskunnan luokse. Työtä suunnitellessaan Broms tutki kansallispukujen kuvia paksusta kirjasta pohtien, mikä niistä sopisi työhön.
Seuraavana aamuna Lehmonen asettui valkoisessa Inkeriltä lainatussa puserossa ja nauha hiuksissa rukin ääreen. Broms ohjeisti vaimoaan, joka asetteli mallin käsiä ja päätä taiteilijan toiveiden mukaisesti. Vaimo oli koko ajan kuuloetäisyydellä valmiina korjaamaan mallin asentoa toivomusten mukaan, kun ”Mamu, Mamu” -kutsu kuului. Sillä nimellä Broms kutsui vaimoaan.
Lehmonen istui kahtena päivänä mallina taiteilijan luonnostellessa taulua hiilellä. Ensimmäisenä päivänä työ jatkui aamusta yli puolen päivän, mutta taiteilija ei onnistunut piirtämään käsiä mieleisikseen. Mallikin väsyi jo pitämään käsiään kehruuasennossa. Seuraavana aamuna luonnoksen työstäminen jatkui vielä pari tuntia – tällä kertaa tyytyväisemmissä tunnelmissa.
Lehmonen oli mukana vain luonnosta tehtäessä eikä nähnyt valmista työtä.
Bromsin arvokkaat työt pitserian kiviseinässä
Viime kesänä markkinoiden aikaan Lehmonen kävi pizzeriassa katsomassa seinämaalausta. Osa tilassa olleista töistä on siirretty Lappajärven museoon. Jäljellä ovat ainakin Kehrääjätyttö ja Viulunsoittaja, jonka malliksi Broms halusi Lehmosen mukaan savenvalaja Hemmi Aholan.
Taulut ovat pizzerian pimeähkössä käyttämättömässä osassa. Lappajärven kunta omistaa työt, samoin kuin tilasta museolle siirretyn triptyykin. Jäljelle jääneitä töitä ei kyetty siirtämään pois tilasta, koska ne on maalattu suoraan kiviseinään, kertoivat Tuomo Lehtiniemi ja Urpo Purola taulujen kohtalosta kysyttäessä.
Aino Alppinen
Marja Liisa Lehmonen muistelee Arvid Bromsia
“Vastakohtien ihminen ja charmantti herrasmies, joka ei pitänyt muodollisuuksista eikä epäonnistumisista. Nopea pensselin käyttäjä, joka ei käytännön asioissa pärjännyt ilman Inkeri-vaimon apua. Älykäs ajattelija, joka luki paljon. Näki ja ymmärsi herkästi ihmisiä ja kaikkea ympärillään olevaa. Innostui helposti, mutta kyllästyi yksinkertaisiin asioihin. Pyrki siirtämään tauluihinsa aistimaansa kauneutta, musiikkia ja hengellisyyttä. Saattoi kävellä vauhdikkaasti Lehtiniemessä pitkään punaiseen aamutakkiin pukeutuneena, musta tukka hulmuten. Ei välittänyt ihmisen asemasta tai varallisuudesta ja kohteli kaikkia tasa-arvoisesti. Piti kaikesta aidosta. Hänen olemuksensa täytti aina koko huoneen. Hän oli sydämellinen ja auttoi kyläläisiä missä osasi. Minua hän kohteli aina arvostavasti ja hyvin. Tällaisen Arvidin minä tunsin.”
