Järviseutu-seuran julkaiseman kolmiosaisen Järviseudun Historia -teossarjan kolmannessa osassa yhtenä osiona ovat uskomustarinat. Julkaisemme paikallisia kummitusjuttuja -teemamme päätteeksi viisi kertomusta tuosta luvusta. Jos tarinat kiinnostavat, ne löytyvät kirjasta alkaen sivulta 659.
”Niinikään oli kaksi Lappajärven miestä ollut kaupunkireissussa. Toista miestä sanottiin Nykälän Alatuvan Matiksi. Miehet olivat yötä jossain tien varrella olevassa talossa. Aamulla lähtiessään kaverihäntä Matti kähveltää isännältä hyvät turkit, jota hänen toverinsa ei lainkaan huomaa.
Matkalla miehet ryypiskelevät viinaa koko ahkerasti, joten ovat kotia tullessa aika tavalla humalassa. Aamulla herää Matin toveri kotona kamarissaan selvinneenä ja huomaa tällöin, että hänen kamarinsa onkin täynnä päätöntä väkeä. Hän luulee, että näkee nyt niitä humalaisen viinapiruja silmissään. Aivan pian oliot kuitenkin katoavat pois.
Myöhemmin päivällä hän saa kuulla että hänen kaverinsa Ala-Matti on sairastunut kummalliseen tautiin. Häntä kuin heiteltiin huoneessaan nurkasta toiseen. Vaikka hän oli istunut tupansa penkillä jutellen jonkun kanssa, näyttäen aivan terveeltä, niin yks kaks temastiin hänet siitä aivan kuin lennossa poikki tuvan toiseen nurkkaan, että romahti. Tätä oli jatkunut kauan, kunnes siitä heikkoni ja kuoli. Hän oli jo kerran käynyt sellaisen luona, joka katsoi viinaan ja hän oli sanonut Matille: Vie pois se minkä oot varastanut, niin pääset rauhaan. Matti ei kuitenkaan vienut, vaan ennemmin kärsi. Kauheasti oli Matti viime aikana huutanut, kun paholaiset häntä heitteli. Kauvas vainiolle oli ääni kuulunut. Yleisesti uskottiin, että se jolta Matti turkin varasti, oli nostanut paholaiset Mattia vaivaamaan.
Nykyajan kummittelua – toimituksen kommentti
Saimme nämä kummitustarinat aluksi paperiversiona eli kuvina kirjasta. Koska sivuja oli useita, ajattelin laittaa ne tietokoneen kautta kääntäjään, joka muuttaa kuvan tekstiksi. Tekstiä tulikin tiedostoon ja se näytti aivan järkevältä. Kun sitten avasin alkuperäisen teoksen Järviseudun Historia 3 ja aloin tutkia, kuinka juttu Matista jatkuu, hätkähdin: juttu oli asiakirjassani aivan erilainen kuin alkuperäisessä tekstissä! Juttu päättyi kuvassa siis kesken, koska sivu vaihtui, ja olin laittanut vain yhden sivun kääntöohjelmaan. Tarina kuului siinä näin turkin anastamisesta alkaen:
Hänellä ei ollut muuta turkkia, joten hän pisti sen päälle ja läksi kaverinsa mukana.
Matkalla miehet ryyppäsivät viinaa koko ahkerasti, joten kotiin tullessa he olivat tavallista iloisemmalla mielellä. Aamulla herätessään Matilla turkki painoi kovin, hän rupesi tutkimaan mitä se oli. Hän huomasi, että turkin taskussa oli setelitukkuja, jotka olivat isännän rahoja, sekä useita muita tavaroita. Matti sanoi kaverilleen, että nyt hän on joutunut paholaisen valtaan. Hän läksi heti takaisin ja vei turkin sekä rahat pois isännälle, ja kertoi, että hän oli ottanut ne pimeällä eikä ollut tietänyt mitä teki. Isäntä otti turkin ja rahat, mutta sanoi, ettei hän voi antaa anteeksi, koska tämä oli ollut paholaisen teko. Niinpä Matin kerrotaan joutuneen pirun riivaamaksi ja menettäneen lopulta mielenterveytensä.”
Kun tosiaan kuva/ohjelmaan syötetty tarina loppui sanoihin ”Hän oli jo kerran käynyt sellaisen luona, joka katsoi viinaan ja hän oli sanonut Matille:” Tälle on tietenkin joku syy, mutta oudoltahan se tuntuu, että ohjelma kehittää oman tarinansa.
Paholaisen riivaamat
Paholaisen hahmo juurtui suomalaiseen tarinastoon luonnollisesti käsi kädessä kristinuskon kanssa. Kristinuskon Raamattu, pappien saarnat ja kirkkojen maalaukset sekä hartauskirjat antoivat paholaisesta sangen monipuolisen kuvan aina sen ulkoista olemusta myöten. Kirkon opetus korosti myös paholaisen todellisuutta. Niinpä kansanuskomusten kertomuksiakaan ei ollut syytä epäillä, jos niiden keskushahmoksi asetettiin juuri paholainen. Tästä syystä paholainen valtasi nimiinsä todennäköisesti koko joukon tarinateemoja, jotka olivat aiemmin kiinnittyneet jonkun muun yliluonnollisena pidetyn olennon ympärille.
Paholainen kuvataan sangen toimeliaana suomalaisissa tarinoissa. Tarinat kertovat paholaisista, jotka osallistuvat kaikenlaiseen synnintekoon, kiusaavat ihmisiä, mellastelevat kodeissa, ilmestyvät kaikkialla aina kirkkoa myöten, ovat valmiina vaihtamaan kastamattoman lapsen — vaanivat siis ihmistä joka hetki tämän kaikissa toimissa. Tästä syystä paholaiseen liittyvä mielikuva kuvastui myös kasvatuksessa: lapsia varoiteltiin paholaisista, ja vanhemmat saattoivat käyttää pelottelukeinoja kasvatuksen tukena. Vähäinenkin lipsahdus kapealta tieltä saattoi suistaa ihmisen paholaisen pauloihin. Ja tällaisen ihmisen kohtalosta tarinat kertovat yhtäpitävästi kirkollisten tekstien kanssa: paholaisen valtaan joutunutta odottaa mitä kauhein kohtalo, kadotus.
Syvälle juurtunut oli uskomus, että paholainen kykenee tunkeutumaan ihmisen sisimpään ja syrjäyttämään tämän oman tahdon, riivaamaan ihmistä. Pirun valtaan joutumisella on tavallisesti joku syy, hyveestä poikkeaminen, mutta aina tarinat eivät kerro riivaamiselle mitään konkreettista aihetta.
