KESÄN toisella lomaviikolla Savolan maatilalla Lappajärvellä 13 lasta apuohjaajineen aloittavat päivänsä hoitamalla kahta Amerikan miniatyyrihevosta, 9-vuotiasta Ulpukkaa ja 6-vuotiasta Unskia. Kolmannen kerran Lappajärven kunnan, 4H:n, Järvilakeuden kansalaisopiston ja Savolan maatilan kanssa yhteistyössä järjestetyllä viisipäiväisellä Ponileirillä on monipuolinen ohjelma, jossa eläinten kanssa olemisella on suuri rooli.
–Vaikka nimi on ponileiri, niin meillä asuu täällä kaksi miniatyyrihevosta. Pienestä koosta huolimatta nämä muistuttavat ulkonäöllisesti enemmän hevosta kuin ponia. Näillä on erinomainen luonne, ne ovat superkilttejä, rauhallisia ja seurallisia. Näitä voisi verrata koiraan. Ponit ovat monesti vähän äkkipikaisia ja jääräpäisiä luonteeltaan. Jos pelkää hevosia niin näistä voisi aloittaa tutustumisen. Näillä ei voi ratsastaa kuin ihan pienet, 25-kiloiset lapset. Nämä soveltuvat hyvin kärryjen ajoon ja tänä kesänä onkin tarkoitus tutustuttaa hevoset ratsastukseen ja kärryihin, kertoo Krista Savola Savolan maatilalta.
Ponileirin päiväohjelmassa on hevosten harjaamista, kavioiden putsaamista, taluttamista rantaan uimaan ja poniagilityä. Lisäksi leirillä on paljon muuta mukavaa ohjelmaa.
–Lampaiden ruokkiminen ja rapsuttelu kuuluu myös päivittäiseen ohjelmaan. Tänä vuonna viikon isona projektina on ollut tallien tekeminen schleiss-hevosille. Lisäksi askartelemme jotain pientä kuten esteitä schleisseille ja poneille ruusukkeet. Viime vuonna isona työnä oli keppihevoset, jotka on ollut nytkin ahkerasti käytössä keppariradalla. Tänään leivotaan muffineita, yhtenä päivänä tehtiin hedelmistä ja kasviksista taideteoksia. Suosittua on ollut myös lukuponi, eli lapset saavat lukea poneille. Ponit ovat hyviä kuuntelemaan.
Leirillä vapaaehtoisina apuohjaajina mukana olleet Helmi-Leena Savola, Lyyti Kuorikoski, Kaisla ja Sanjaana Kankaanpää järjestivät lapsille hevosten välineiden tunnistustehtävän.
–Laitettiin lapuille eri välineitä, kuten riimu, harja ja kaviokoukku. Lasten piti laittaa lappu oikean välineen kohdalle. Hyvin oli tullut välineet tutuksi. Olen ollut täällä aiempinakin kesinä apuohjaajana. Ulpukka on ollut meidän perheemme omistuksessa kuukauden verran. Se on helppohoitoinen. Voi miettiä sitten isompaa hevosta myöhemmin, kun on hoitanut jo pienempää. Kesällä on helppoa, kun se syö niityllä. Lisäksi pitää antaa kivennäisiä. Talvella syö kuivaa heinää, ruokkimista on enemmän ja siivoamista, kuvailee Sanjaana.
Hevoset asuvat Savolan takapihan laidalla pihatossa, josta saavat kulkea vapaasti laitumelle. Laitumia on pihapiirin läheisyydessä yhteensä kolme.
–Nämä ovat maisemanhoitajia yhdessä lampaiden kanssa. Koivikosta ovat syöneet kaikki pajukot, lupiinikin menee. Ainoastaan nokkonen jää syömättä, Savola toteaa.
Leiriläisiä Tampereelta asti
Järvilakeuden kansalaisopiston suomen kielen opettaja, Ulpukka-hevosen entinen omistaja Tarleena Lehtiniemi kertoo, että leirin alussa ohjaajilla on aina jotain, lähinnä pedagogisia tavoitteita, mutta niistä luovutaan jo ensimmäisenä leiripäivänä.
–Kysyttiin ensimmäisenä päivänä lapsilta mitä he haluavat leirillä tehdä niin vastaus oli hyvin selvä: leikkiä ja hoitaa ponia. Koulu on juuri loppunut ja monet leirit on koulun tiloissa heti kesän alussa, niin tänne maalaismaisemaan kun lapset pääsevät, ei juuri oppiminen tai tavoitteellinen tekeminen kiinnosta. Sen verran on teoriaa, että apuohjaajat käyvät läpi mitä hevonen tarvitsee, tutustutaan erilaisiin tarvikkeisiin ja välineisiin ja jonkin verran anatomiaa. Leirillä on 12 lapsen kiintiö, mutta tänä vuonna jonossa oli yksi, joka otettiin poikkeuksellisesti mukaan. Puolet lapsista on ollut leirillä aikaisemmin, puolet ovat ensimmäistä kertaa. Lappajärven lisäksi lapsia on Evijärveltä, Töysästä, Oulusta ja Tampereelta.
Tampereelta sukulaisten luokse kesäloman viettoon saapunut 14-vuotias Tove Borén on toista kertaa ponileirillä.
–Viime kesänä olin ensimmäistä kertaa täällä. Olen ollut aiemmin taideleirillä. Täällä on paljon kivaa tekemistä koko viikon ja hevoset on ihania. Viime vuonna opin tekemään kalanruotoletin, mutta en enää muista miten se tehdään. Täällä on paljon rauhallisempaa kuin kaupungissa ja on mukava nähdä täällä asuvaa kummitätiä. Käyn Tampereella ratsastamassa kerran viikossa. Nyt siellä on hevoset kesätauolla. Harrastuksessa hienoa on, että saa olla ystävä isojen eläinten kanssa. Niiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa. Pienten hevosten taluttaminen on kivaa. Hevosen hoitaminen on samanlaista, oli iso tai pieni hevonen. Hevosharrastus sopii kaikille, paitsi ei ehkä allergikoille.
Oulusta tullut 10-vuotias Enni Finnilä on ensimmäistä kertaa ponileirillä ja aikoo tulla seuraavana kesänä uudestaan.
–Viime viikolla olin taideleirillä. Mummi kertoi, että täällä on tällainen ponileiri, ja halusin tulla tännekin. Olen joskus ratsastanut, mutta en harrasta heppailua. Ensimmäistä kertaa pääsin hoitamaan hevosta, se on ollut kivointa. Siihen on ollut riittävästi aikaa ja kaikki on päässeet hoitamaan. Lampaiden rapsuttaminen on myös kivaa. Ja on kivaa, kun välillä voi hyppiä trampalla. Täällä on paljon kivoja ihmisiä ja hevoset on kilttejä, niitä ei tarvitse pelätä. On leikitty myös schleisseillä ja olen tehnyt niille esteitä. Ehkä teen vielä tallin. Tulen ensi vuonna uudestaan, Finnilä vakuuttaa kiirehtiessä takaisin trampoliinille hyppimään.
Tiesitkö että
– Suomessa on tällä hetkellä vain noin 60 Amerikanminiatyyrihevosta.
– mittasuhteiltaan hevosmaisen rodun säkäkorkeus on maksimissaan 86 cm.
– tyypillinen piirre rodulle on siro ja kaunis pää, joka on suhteessa pieni kaulan ja rungon pituuteen verrattuna.
– niillä on lyhyt selkä, jalat ovat suorat ja kaviot suuntautuneet eteenpäin.
– hevonen painaa keskimäärin 70–115 kg ja se syö vuorokaudessa keskimäärin heinää noin 1,5–3 kg.
– hevosen jalostamiseen on mennyt 400 vuotta.
– alun perin hevosia on jalostettu kaivostyöhön, näyttelyihin, lemmikeiksi ja kuninkaallisiksi lahjoiksi. Yleisen uskomuksen mukaan rodun risteytykseen on käytetty Hollantilaisia ja Englantilaisia kaivoshevosia, joita tuotiin 1900-luvulla Yhdysvaltoihin hiilikaivoksiin töihin.
– rotu soveltuu loistavaksi kärryttelyyn ja valjakkoajeluun, ja oppii nopeasti uusia temppuja älykkyytensä ansiosta.
– hevonen soveltuu myös terapia- ja eläinavusteiseen toimintaan tai jopa liikuntarajoitteisen tai näkövammaisen oppaaksi.
– luonteeltaan miniatyyrihevosia kuvataan ystävällisiksi, nopeiksi oppijoiksi, hyvin uteliaiksi ja miellyttämisenhaluisiksi.
Lähde: www.amerikanminihevonen.fi
Lue myös:
