SOPULAN pitopöytään kertyi sunnuntaina kaikkiaan satakunta ruokailijaa. Kotimaiset perinneruuat maistuivat ja synnyttivät vilkasta keskustelun porinaa.
–Leipä on pyhä sana, aloitti Vieno Maria Mäkelä tervetulotoivotuksensa.
–Ei ole yksin meidän käsissä, mitä satoa milloinkin saadaan. Maaseudulla on perinteisesti opittu pärjäämään sillä, mitä on itse saatu kasvatettua, kerättyä ja kalastettua. Metsä ja järvi ovat aarreaittoja jokaiselle.
Aina ei ruokaa ollut. Tästä ajasta kertoi Riitta Kuusi, joka oli myös tuonut pettuleipää maistiaisiksi. Musiikkia päivään tarjosivat hänen lisäkseen Martta Ahonen ja Satu Lumiaho.
Kaikki kotimaista
Perinneruokapäivässä olivat kaikki raaka-aineet kotimaisia – vain rusinat olivat tuontitavaraa. Tapahtuman tarkoituksena olikin kiinnittää huomiota kotona valmistettavaan ruokaan ja aineksiin, jotka on tuotettu lähiseudulla. Kotimaisen ruuan suosiminen on tärkeä osa huoltovarmuutta tänäänkin.
–Vain mutti jouduttiin tuomaan Lestijärveltä saakka, kun ei löytynyt kotipitäjästä enää taitajaa. Nyt pitäisi poikien kattella puolisoksi sellaisia emäntiä, joilta tämäkin taito löytyy, vinkkaa Vieno Maria.
Tarjolla oli niin liha- kuin kalaruokaakin, sallaa, verileipäkeittoa, uunissa paistettua ohraryynipuuroa, muttia ja puolukkakeittoa. Juuresta valmistettu täysjyvärukiinen leipä sai kiitosta, samoin mustakauralla höystetty juusto-piimävelli.
Ruuan valmistivat evijärveläiset emännät ja pari isäntääkin perinteisellä ammattitaidolla. Vieno Maria antaa lämpimän kiitoksen kaikille vieraille ja järjestäjille, Evijärven Osuusmeijeriä unohtamatta. Suurimman kiitoksen ansaitsevat ahkerat talkoolaiset.
–Tämä oli kova ponnistus yhteisön hyväksi, ja tuottoakin kertyi Sopulaan kohtuullisesti.
Osallistujia oli lähipitäjistä Lapuaa, Alajärveä ja Kokkolaa myöten sekä rannikon ruotsinkieliseltä seudulta. Lämminhenkisessä juhlassa laulettiin yhdessä pari syntymäpäivälauluakin kunnioitettavan iän saavuttaneille sankareille.
Jokainen sai reseptit kotiin viemisiksi, ja loput ruuat pakastettiin nuorisoseuran talkooväkeä varten. Mitään ei mennyt hukkaan, ei nyt niin kuin ei koskaan ennenkään.
Päivi Kultalahti
