LAPPAJÄRVEN Veikkojen pitkäaikainen puheenjohtaja Reijo Kärnä juhli maaliskuun alussa 70-vuotismerkkipäiväänsä matkoilla: lapsenlapsen pesäpalloturnauksessa Seinäjoella. Kuinkas muutenkaan.
Urheilu on kulkenut Kärnän suvussa pitkään. Lappajärvellä vuonna 1892 ensimmäistä kertaa järjestettyjen hiihtokisojen puuhamiehenä oli eläinvälskäri Matti Kärnä. Reijon isä kuului 1930-luvulla pesäpallojoukkueeseen ja 50-luvulla hiihtojaostoon.
–Sanoisin, että urheilu on suvun rasite. Innostuin isän ja sisarusten harrastamisesta ja kiinnostuin aluksi hiihdosta. Nuorempi veli pelasi pesäpalloa ja hiihti kilpaa, vanhempi veli oli 50-luvulla voittamassa hiihdon maakuntaviestejä. 70-luvulla hiihdin aktiivisesti. Armeijassa olin hiihtovalmennettavissa ja armeijan jälkeen vielä 80-luvun alussa tuli hiihdettyä jonkin verran ampumahiihtoa, kunnes pesäpallo vei lopulta kokonaan mukanaan.
Kärnä oli nopea hiihtäjä. Häntä pyydettiin mukaan viestijoukkueeseen ja kävi nappaamassa Koululiikuntaliiton 4 x 100 metrin viestimestaruuden. Hiihdossa perinteinen tyyli meni vanhalla rutiinilla eikä vapaan tyylin omaksumiseen ollut riittävästi aikaa.
–Hiihto on taktiikkalaji. Isän ohjeiden mukaan harjoiteltiin intervallivoittoisesti ja olisin ehkä tuolloin kaivannut sprinttikisoja pitkän matkan sijaan.
Pesäpalloura alkoi hiihdon rinnalla jo 13-vuotiaana. Pesäpallotuomarina Kärnä aloitti 15-vuotiaana, valmentaminen ja järjestötoiminta tulivat mukaan kuvioihin 80-luvulla. Vuonna -93 Kärnä lopetti kokonaan pelaamisen ja keskittyi valmentamiseen. Kärnän pariskunnalle siunaantui neljä lasta, joista kaikki harrastivat aktiivisesti urheilua aikuisikään saakka. Juniorijoukkueiden valmentaminen alkoi omien lasten kautta. 90-luvulla Kärnän aika vierähti tyttöjen Superpesisjoukkueen ja vanhempien poikajunioreiden kanssa. Pelinjohtotehtävistä hän siirtyi eläkkeelle vuoden 2010 jälkeen.
–60-luvulla täällä oli harrastuneisuutta ja naapurin poikien mukana tuli mentyä pesäpallokentälle. Ensimmäistä kertaa olin joukkueessa mukana vuonna -68. 80-luvulla Lappajärvellä oli innokkaita naispelureita. Minua kiinnosti valmentaminen, joten aloitin naisten joukkueen valmentajana ja valmensin myös miehiä. Järjestötoimintaan ajauduin vahingossa. Vuodesta -88 asti olen ollut pesäpallojaoston jäsen ja puheenjohtaja 32 vuotta. Lisäksi olen ollut LaVen johtokunnassa ja hallituksen puheenjohtajana 21 vuotta.
Myrskyisiä muistoja ja yhteisöllisyyttä
KOKO toimikautensa ajan LaVe on järjestänyt innokkaasti erilaisia tapahtumia, joista Kärnä muistelee erityisellä lämmöllä pesäpalloleirejä.
–Halkosaaren toiminnassa oltiin mukana Veikkojen kanssa 50-luvulta asti, Lappajärven markkinoilla myös vuosikymmeniä. Ensimmäinen Pohjanmaan pesiksen tenavaleiri järjestettiin vuonna 1996. Leirien järjestäminen huipentui vuoteen 2011, kun Veikot täytti 100 vuotta ja saatiin hiekkanurmikenttä Veikkolan Stadionille. Silloin järjestettiin valtakunnallinen pesäpalloleiri, jossa joukkueita oli kuutisenkymmentä. Talkoolaisia oli mukana 150, ilman heitä ei tule mitään!
LaVen talkoohenkeä nähtiin viime kesänä järjestetyssä Ykköspesiksen Itä-Länsi-tapahtumassa, jossa haasteena oli kova myrsky. Kokemus kuitenkin osoitti, että suuren tapahtuman järjestäminen on mahdollista ja se onnistuu.
Kärnä pitää lasten harrastamismahdollisuuksia ja seurayhteistyötä tärkeänä.
–Nuorten pitäisi harrastaa monipuolisesti. Vielä jonkin verran on sitä, ettei anneta kaikille mahdollisuutta. Näillä seuduilla seurayhteistyö on todella tärkeää. Joukkuetta ei saa kasaan, jos yksin yrittää toimia. Pesäpalloliitto on helpottanut pelaajien siirtymisiä seurojen välillä. Näin kukaan ei jää ulkopuolelle sen takia, ettei ole joukkuetta, jossa pelata.
Maija mahdollistaa Reijon vapaaehtoistoiminnan
URHEILUN ulkopuolella Kärnä on ollut maanviljelijä ja opettaja 31 vuotta. Opettajaksi Kärnä päätyi vahingossa, kun hänet haettiin risusavotasta sijaistamaan. Vaimoaan Kärnä ylistää vuolaasti ja kiittää kaiken mahdollistamisesta.
–Maija tekee niin paljon työtä lavelaisen urheilun eteen, mitä kukaan ei ymmärrä. Arvostan hänen tekemisiään. Jos Maija ei olisi hoitanut perhepäivähoidon ohessa karjaa, minulla ei olisi ollut mahdollisuutta urheilla ja osallistua niin paljon järjestötoimintaan.
Moottorisahaonnettomuudesta toipuminen on ollut henkisesti raskasta
Opettajan töistä eläköidyttyä Kärnä jatkoi töitä poikansa metsäpalveluita tarjoavassa yrityksessä. Ikänsä metsätöitä tehneelle miehelle siirtymä oli luonnollinen. Pari vuotta sitten tapahtunut moottorisahaonnettomuus pakotti miehen kuitenkin siirtymään kokonaan eläkkeelle.
–Pari pientä loukkaantumista oli jo tullut, vinkkinä kai, että pitäisi jo lopettaa hommat. Sitten tuli isompi onnettomuus, sahasin käteen ja siitä meni hermot. Vasemmassa kädessä ei pelaa hienomotoriikka lainkaan, käsi on turta koko ajan. Toipuminen on ollut henkisesti raskasta ja se on vaikuttanut yleiskuntoonkin. Mutta onni oli onnettomuudessa, olisi voinut käydä huonomminkin.
Pesäpallon parissa Kärnä lupaa jatkaa ainakin tämän kauden. Hän kokee vastuuta ja velvollisuutta seuratoiminnan jatkamisesta.
–Oma kiinnostus ja vastuu on pitänyt mukana. Jonkunhan näitä hommia on tehtävä. Voisihan sitä yhtäkkiä sanoa, että tämä oli tässä, mutta kuka jatkaa. Järjestötoiminnassa on tänä päivänä vähemmän tekijöitä ja halukkaita. Vapaaehtoistoimintaan ei niin helposti lähdetä enää mukaan. Olen itse valinnut sen tien mitä kuljen. Urheilu on ollut intohimoni. Talkooväkeä, Laven porukkaa ja yhteistyökumppaneita haluan kiittää. Toivotaan, että hommat jatkuvat edelleen.
