BIOJÄTE on aika uusi termi ja sehän tarkoittaa käytännössä perunankuoria, syömättä jääneitä puuroja, keittoja ja kaikkea muutakin ruuanlaitossa jäänyttä eloperäistä ainetta. Biojätteen erilliskeräys on viime vuodesta alkaen ollut pakollista yli 10 000 asukkaan taajamissa. Vaihtoehtona on kompostoida biojäte ja niinhän minäkin Oulussa asuvana teen. Mietin, kuinka homma ennen vanhaan hoidettiin ja sehän hoidettiin oikein hyvin. Kotona Pyhälahdessa oli vielä 1960-luvulla lampaita ja biojäte kerättiin niin sanottuun lampaansankoon ja annettiin lampaille ruuaksi. Hyvin kelpasikin.
Siitähän ajatukset lähtivät liitoon ja muistelin, että lampaat kerittiin keritsimillä pari kertaa vuodessa. Leikattiin siis eräänlaisilla saksilla lampaiden pitkäksi kasvanut villa lyhyeksi. Keritseminen oli hidasta työtä, mutta tilanne parani, kun markkinoille tuli lypsykoneen kompressoriin liitettäviä paineilmakäyttöisiä leikkureita. Niillä leikattiin lehmien karvat lyhyeksi, lampaiden villat ja samaan syssyyn pikkupoikien tukat muliksi.
Keritsimisen jälkeen villat pestiin ja karstattiin, mutta sitä vaihetta en muista tehdyn kotona, vaan villat lähetettiin johonkin pesua ja karstausta varten. Karstausta on vaikea selittää, joten parempi katsoa työvaihetta esittelevä video netistä. Karstauksen jälkeen oli vuorossa kehräys ja sen muistan hyvin, kun mummo sitä teki vinttikamarissa. Kehräyksessä villasta tehdään rukilla lankaa. Rukki on oikeastaan aika monimutkainen vekotin ja periaate on kehitetty ilmeisesti Kiinassa jo 1 000 vuotta sitten. Ensimmäinen poljettava rukki kehitettiin Saksassa 1500-luvulla. Ennen rukkia on käytössä ollut värttinä, jolla myös voitiin kehrätä lankaa.
Kehrätyt langat käärittiin sitten erinäisten vaiheiden jälkeen pallomaisiksi keriksi. Yksi vaihe saattoi olla värjäys ja se onnistui kotioloissakin luonnon väriaineilla, kuten erilaisilla sienillä tai muilla kasveilla. Sitten vain tikkuvartaat esiin ja tikkuamaan eli kutomaan langoista lapasia ja sukkia. Monilapsisissa perheissä lapasia ja sukkia kuluikin paljon ja muistan mummon lähes aina istuneen joutoaikana tikuttavansa kanssa milloin lapasia ja milloin sukkia tikkuamassa. Anopilla oli sama harrastus ja sukkia syntyi säkkikaupalla. Yhä edelleen vetäisen kotosalla anopin kutomat villasukat jalkaan.
Lampaita ei ole taloissa ollut enää vuosikymmeniin, mutta sen sijaan jotkut ovat erikoistuneet lampaiden kasvatukseen perustamalla lampoloita, joissa voi olla satojakin eläimiä. Kesäisin satapäinen lammaslauma laiduntaa Pyhälahdessakin ja talveksi ne viedään sisätiloihin Isoniemeen.
Heikki Salmela
Lue myös nämä
Koiravaljakkoajelu kiinnosti Pirttisen talvitapahtumassa – Järviseudun sanomat
