KUN Suomessa puhutaan nyt paljon terveydenhuollon resurssipulasta, maailmanlaajuisesti vertailtaessa tilanne on kuitenkin täysin toinen. Alajärveläislähtöiselle Ruut Niemelle, omaa sukua Ahvenlampi, asia konkretisoitui hänen tehdessään työharjoittelua Keniassa. Pirkkalassa nykyisin asuva Niemi valmistuu ensihoitajaksi Oulun ammattikorkeakoulusta ja tekee parhaillaan ensihoidon sijaisuutta Järviseudulla.
Siitä saakka, kun Niemi osallistui yläkoulussa Erasmus-vaihtoon, kansainvälisyys on kiinnostanut. Koska Oulun ammattikorkeakoulusta järjestetään jatkuvasti hoitajavaihtoa Kakamegassa sijaitsevaan sairaalaan, hän päätti lähteä vaihtoon ja matkasi syksyllä kahden sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kohti Afrikkaa. Kakamegan kaupunki on keskisuuri keskus isomman Kisumun kaupungin lähellä läntisessä Keniassa.
10 viikon aikana he kiersivät harjoittelemassa sairaalan eri osastoilla paikallisten opiskelijoiden kanssa ja myös osallistumaan hoitoon.
–Resurssit ovat suurin ero verrattaessa kenialaista ja suomalaista sairaanhoitoa. Suomessahan meillä on hyvät resurssit, eikä välineistä ole pulaa. Kakamegan sairaalassa oli useinkin, esimerkiksi käsineistä. Kun ne olivat lopussa osaston kaapeista, niitä etsittiin sieltä ja täältä. Sairaala-apteekissa oli myynnissä tarvikkeita, kuten käsineitä, neuloja, ruiskuja, joita potilaat ja omaiset saivat ostaa ja joskus saattoi potilaalla olla hanskapari, jota saattoi käyttää. Synnytysosastolla saattoi olla samaan aikaan kahdeksan äitiä synnyttämässä ja yksi verenpainemittari, siinä sitten odotettiin, että toinen saa ensin mitattua. Suomen sairaaloissa jokaisella potilaalla on oma sänky, kun esimerkiksi prenataaliosastolla saattoivat äidit jakaa saman sängyn.
Kun Suomessa tarvitsee nopeaa hoitoa, sitä saa ilman, että tarvitsee ensin kaivaa lompakkoa.
–Keniassa hoito pitää lähtökohtaisesti maksaa ennen kuin sitä saa, kuten leikkaussalimaksu ennen leikkausta. Tämä aiheuttaa joskus hoidon viivästymistä ja päivystykseen menon kynnys on korkeampi. Kun olin päivystyksessä ja oli sattunut tapaturma tai muuta, jonka vuoksi hoitoa oltaisiin tarvittu heti, soiteltiin monta kertaa sukulaisia läpi, voiko joku auttaa. Joskus ei ollut millä maksaa, ei siinä voinut tehdä potilaalle oikein mitään. Jos henkilö oli aivan tuloton, oli mahdollista saada valtion kustantamaa hoitoa, mutta se ei koske tavallisia köyhiä ihmisiä.
Mieleen jäi erityisesti potilas, jota oli lyöty viidakkoveitsellä useamman kerran.
–Hänellä oli aika pahat vammat ja hän siellä odotteli melko kauan, että sai rahat kasaan hoitoa varten. Hänet lähetettiin sitten isompaan sairaalaan neurokirurgin arvioon. En osaa ajatella, että niin isoilla vammoilla oleva potilas Suomessa istuisi vaan odottamassa, että jotain tapahtuu.
Harjoittelun aikana Niemi huomasi, että päivystyksessä oli paljon väkivallan ja liikenneturmien uhreja, enemmän kuin Suomessa.
–Luulen, että köyhyys on osasyynä, tulee riitaa turhistakin asioista ja myös ryöstöjä on. Oikeusjärjestelmä Keniassa on korruptoitunut, joten ihmiset eivät luota poliisiin tai oikeuteen, vaan oikeus otetaan omaan käsiin: kaverit messiin, puukot mukaan ja mennään vaatimaan oikeutta.
Liikenneonnettomuuksia sattuu paljon erityisesti mopoilijoille ja moottoripyöräilijöille: tiet ovat huonokuntoisia, liikennettä on paljon eikä kypäriä käytetä.
Synnytyskuolleisuus on laskenut, mutta hygieniassa on parannettavaa
KAKAMEGAN sairaalan synnytysosasto oli aika hurja paikka, muistelee Ruut Niemi.
–Suomessa on mahdollista saada lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta siellä sitä ei käytetty normaalissa alatiesynnytyksessä lainkaan. Tukihenkilöitä ei ollut synnytyksessä mukana, isät korkeintaan tulivat hakemaan äitiä ja vastasyntynyttä sairaalasta. Äidin äiti saattoi tulla katsomaan ja tsemppaamaan ennen synnytystä, ponnistusvaiheessa paikalla olivat vain työntekijät ja opiskelijat. Kivuliastahan synnyttäminen on aina, mutta Suomessa hoitajat ovat empaattisempia ja tsemppaavat. Keniassa suhtautuminen oli enemmänkin sellaista, että kipu kuuluu asiaan ja lapsi pitää saada ulos, hop hop. Synnytyssalissa oli kolme petiä samassa huoneessa, verhot välissä: kolme puhisevaa, huutavaa äitiä saattoi olla vierekkäin.
Linda Mama -järjestelmän mukaisesti Kenian julkisissa sairaaloissa saa synnyttää ilmaiseksi, mikä on pienentänyt äitiys- ja lapsikuolleisuutta. Sen jatkuminen on kuitenkin paikoin epävarmaa.
–Hygienia kodeissa ei ole usein kovinkaan hyvä, infektioita voi tulla ja vaikka olisi sairaalassa synnyttänyt ja sitten mennyt kotiin, vastasyntyneiden infektiotaudit ovat yleisiä. Tutteja ei suositella käytettäviksi, koska ne eivät pysy puhtaina, samoin vauvoja juotetaan mieluummin kupista kuin tuttipullosta. Etenkin keskolassa annettiin äideille hyvää valistusta hyvän käsihygienian ja vauvan hoitotarvikkeiden huolellisen pesun merkityksestä.
–Keskolassa oli myös ihanaa yhteisöllisyyttä äitien välillä, ja jokainen aamu aloitettiin siellä osaston yhteisellä aamuhartaudella potilaiden ja hoitajien kesken.
Kulttuurierot nousivat esiin
OPISKELUN osalta Niemi huomasi, että sairaalan osastoilla oli todella paljon opiskelijoita harjoittelussa samaan aikaan.
–Suomessa se on todella säänneltyä, millä taataan, että saadaan hyvää, yksilöllistä ohjausta, eivätkä opiskelijat vain keskenään puuhaile.
Vaihdon aikana suomalaisopiskelijat asuivat hotellissa.
–Kaupungissa huomasi, että ihmiset olivat aika paljon sosiaalisempia kuin suomalaiset ja koska olimme valkoisia, kiinnostimme ja meille tultiin paljon juttelemaan. Hotellissa keskustelimme monien kanssa ja siellä työskennelleistä usea kertoi, että on valmistunut korkeakoulusta, esimerkiksi IT-alalta, mutta oman alan töitä ei ole. Paljon näkyikin yrittäjähenkisyyttä: pieniä putiikkeja, yksityisyrittäjyyttä, myytiin kasviksia kävelytien varrella ja niin edelleen.
Opiskelun ohessa kolmikko ehti käydä Mombasassa nauttimassa luonnosta ja katselemassa eläimiä, mikä oli mukava kokemus.
SUOMEEN PALUUN JÄLKEEN Niemen päällimmäinen ajatus oli, että vaikka suomalaisessakin terveydenhuollossa on epäkohtia, meillä on silti asiat täällä hyvin.
–Opiskelijavaihto avartaa omaa maailmankuvaa ja tietyllä tavalla itsenäistää ja kehittää omaa ajattelua, päätöksentekoa, omien arvojen pohtimista. Käytännön tasolla tärkeimpänä pidän synnytysosastolta saatua oppia. Oulussa synnäriharjoittelu kuuluu ensihoitajan opintoihin, mutta siellä ei hirveästi ehdi tulla synnytyksiä vastaan. Nyt niitä näki paljon, ja tietää mitä odottaa. Sama päivystyksessä, näki paljon erilaisia vammapotilaita. Harjoittelukiertoon kuuluivat myös keskola, neuvola, leikkuri ja lastenosasto.
Ensihoitajan työssä ei tule koskaan täysin valmiiksi
TAMMIKUUSSA Niemi palaa viimeistelemään opintonsa koulun penkille. Sen jälkeen hän haluaisi työllistyä Pirkanmaalla ensi- tai akuuttihoidon parissa. Isommissa kaupungeissa ensihoitajista ei ole pulaa, joten vakipaikka ei ole mitenkään kiveen hakattu.
–Ensihoidon ja sairaanhoidon paperit avaavat paljon erilaisia työllistymismahdollisuuksia, koska opinnot sisältävät muun muassa mielenterveys-, anestesia-, päivystys- ja osastohoitotyötä. Alavalinta selkiintyi lukion jälkeen. Halusin työn, jota tehdään ihmisten parissa. Työssä on parasta se, että se on monipuolista, ikinä ei ole valmis, aina on opittavaa, ei koskaan ole nähnyt kaikkea. Olen ollut valintaani tähän mennessä tyytyväinen.
