”SEKAVAA OLI”, toteavat silloin opettajina olleet puhuttaessa ajasta, jolloin oppikoulusta siirryttiin peruskouluaikaan. Yksi analysoikin varsin pitemmällä aikavälillä: oppikoulusysteemi oli hyvä ja silloin koulutettiin käytännön osaajia, jotka ovat vieläkin työelämässä.
Uudistuksella haluttiin demokraattisempaa, mutta tilalle tuli kunnallisbyrokratiaa ja kouluhallitusta. Aloite tuli jo 1960-luvun alusta eduskunnasta järjestelmän kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi, joka oli varsin vanhanaikainen ja hallinnollisesti epäyhtenäinen. Ruotsissa uudistukseen mentiin jo noin kymmenen vuotta aikaisemmin. Vuonna 1974 menivät kaikki Järviseudun kunnat peruskoulujärjestelmään, vuotta aikaisemmin Soini. Uudistus eteni asteittain 1972 Pohjois-Suomesta ”alaspäin” lähtien ja viimeisimmät siirtyjät 1977 olivat pääkaupunkiseudulta.
Erilaisia käsityksiä on mallista, mistä se tuli: yksi ja yleinen tulkinta oli se, että se tuli lähinnä Ruotsin kautta Suomeen tai se oli itäsaksalainen tuote. Tätä DDR-mallia, jota pilkattiin 1980-luvulla, selittää hyvin samankaltainen koulutusjärjestelmä, jossa ammatillisella koulutuksella oli myös painoarvoa.
Tuohon aikaan oli kunnallinen keskikoulu ja enintään kuusi vuotta kestänyt oppikoulu. Oppikoulu oli ollut väylä lukioon kautta yliopisto-opintoihin. Oli mahdollista pyrkiä jo neljännellä luokalla oppikouluun pääsykokeen tehtyään. Yksi keskeinen ongelma oli muun muassa se, että työläisen ja maanviljelijän lapsilla oli hankalaa päästä maksulliseen oppikouluun, joita oli vähän tai ne olivat yksityisiä. Uudistuksessa kansakoulu, sen jatkona kansalaiskoulu ja keskikoulu sulautuivat yhdeksänvuotiseksi oppivelvollisuuskouluksi ja lukio keskiasteen (toisen asteen) kouluksi.
Opettajan työ muuttui
Vimpelissä opettajan uransa tehnyt Pirjo Havinen kertoo:
–Opetustyössä piti opettaa koko ikäluokkaa, ja oppimisen taso laski. Tästä oli seurauksena tasoryhmien synty, joka oli hyvä systeemi. Niitä oli matematiikassa, ruotsissa ja englannissa: suppea, keskikurssi ja laaja. Moni opettaja ja ne, jotka muistavat tasokurssijärjestelmän, ovat sitä mieltä, että niiden lopettaminen oli virhe. Opettaja joutuivat antamaan arvosanoiksi vitosia, tukiopetusta jouduttiin antamaan ja opetusta eriyttämään, kun tasoryhmät sitten lakkautettiin.
Mutta uuteen järjestelmään siirtyminen kehitti merkittävästi vieraiden kielten opetusta:
–Vimpelissä oli ainoa kielistudio Järviseudun kouluista, ja sitä käytiin naapuripitäjistä katsomassa. Ruotsin lehtori Anita Havela, joka piti muun muassa ruotsia, oli ensimmäinen kielistudion esimies ja sen jälkeen teknisen puolen hoiti englannin lehtori Kari Rautiainen. Kielistudioaikoja oli viikossa yksi tunti luokkaa kohden ja ne ajat piti varata.
Kielistudio oli siis ahkerassa käytössä. 20-paikkainen kielistudio oli myös yo-kuuntelua varten. Kuuntelujen lisäksi oli ääntämisharjoituksia. Kielistudion hankinnat vaativat lisäresursseja.
Vaikka opettajien piti nöyrästi toteuttaa määräyksiä, niin Pirjo toteaa:
–Opettajille järjestettiin hyvin koulutusta, kun tuli jokin uusi tai merkittävä asia. Isolla porukalla mentiin koulutuksiin.
Vanhasta järjestelmästä Pirjo toi esille, niin kuin jutun alussa mainittu ”analysoijakin”, oppikoulun.
–Järviseudun ensimmäinen oppikoulu perustettiin 1943 ja sinne tuli oppilaita Alajärveltä ja Evijärveltäkin. Se oli väylä lukioon ja on yksi tekijä, miksi valtakunnallisella tasolla Vimpelin lukioon menoprosentti oli hyvä.
–Koulujen nykytilanteesta vieraiden kielten taso muun muassa ruotsissa huolestuttaa ja lyhyiden kielten kirjoittaminen. Taso on sielläkin laskenut.
Peruskouluun siirtyminen kasvatti koulutusmenoja
Uudistus nosti koulutusmenoja ja vuotuinen kasvu 1978 asti oli tilastokeskuksen (1980) mukaan 4 prosenttia. Heinäkuussa 1977 Vimpelin koululautakunnassa päätettiin siirtymävaiheen myötä hankkia pulpetteja, tuoleja ja kirjallisuutta (4 000 markkaa). Tämä ilmeni merkittävinä kalustohankintoina (16 000 markkaa), jotka olivat koululautakunnan mukaan kalliita, mutta siihen saatiin hyvin valtionapua, esimerkiksi toimisto- ynnä muihin tarvikkeisiin 1 800 markkaa. Oppikirjoihin meni lähes 19 800 markkaa. Lakaniemen kouluun ostettiin uusi piano. Pöytäkirjoissa oli esillä avoimien virkoja täyttämisiä ja virkanimikkeiden tarkastuksia. Myös avustuksia jaettiin oppilaille. Välipalan tarjoamisesta oppilaille käytiin keskustelua ja se säilytettiin.
Lasse Pippola
Sinua saattaisivat kiinnostaa nämä jutut
Vuoden 1961 ylioppilaat kokoontuivat muistelemaan menneitä vuosia – Järviseudun sanomat
Vanhat koulukuvat herättivät eloon muistot yhteiskoulusta ja lukiovuosista – Järviseudun sanomat
“Se olikin ikimuistoinen puhelu” – Muistoja kurssimuotoisen lukion ajoilta – Järviseudun sanomat
