Mikään ei ole niin kuin ennen

1960-luvulla joutsenen näkeminen oli harvinaista, kirjoittaa Heikki Salmela Karhuahon kaiuissa. Kuva: Eija Pippola.
1960-luvulla joutsenen näkeminen oli harvinaista, kirjoittaa Heikki Salmela Karhuahon kaiuissa. Kuva: Eija Pippola.

MUISTINI yltää aika hyvin 1960-luvun alkupuolelle ja tällä kertaa kohteena on luonto ja eläimet. Tuolloin monet nykyisin hyvin tavalliset eläimet olivat tuiki harvinaisia. En tiedä kuinka esimerkiksi laulujoutsen oli Suomessa sukupuuttoon kuolemisen partaalla, mutta niin vain oli. Oliko joutsen aikoinaan haluttu riistalintu, jota metsästettiin surutta? Ehkäpä niin. Nyt joutsen alkaa olla jo turhankin yleinen ja uhkana muille lajeille ja kohtuullinen metsästys voisi olla perusteltua.

Toinen lähes yhtä harvinainen eläin oli hirvi. Jos joku näki hirven, se ylitti sanomalehtien uutiskynnyksen. Nythän tilanne on tyystin toinen ja hirviä on paikoin haitaksi asti. Samoin oli tilanne petojen eli karhun, suden, ilveksen, näädän ja ahman suhteen. Kaikki nuo olivat äärimmäisen harvinaisia, mutta nykyisin minkä tahansa petoeläimen saattaa yhyttää tai ainakin nähdä jälkiä missä päin Suomea tahansa. Toisaalta monet pikkulintulajit ovat oudosti vähentyneet eikä selvää syytä tiedetä.

Oma lukunsa ovat Suomen luontoon levittäytyneet vieraslajit. Tunnetuin on ehkä supikoira, joita on luonnossamme satojatuhansia, vaikka niitä vuosittain metsästetään jopa pari sataatuhatta. Supikoira voi kerralla synnyttää jopa 20 poikasta, joten kannan kurissapitäminen on aika mahdotonta. Supikoira on levinnyt Venäjältä, jossa sitä päästettiin harkitsematta luontoon. Villisika on toinen merkittävä vieraslaji, joka on levittäytymässä itärajan takaa Suomeen. Myös villisika lisääntyy tehokkaasti ja on mestari selviytymään kovissakin olosuhteissa. Villisian pelätään levittävän afrikkalaista sikaruttoa ja siksi se yritetään hävittää Suomesta.

Muitakin vieraslajeja on luontoomme ilmestynyt, eikä kovinkaan mieluisia. Hirvikärpänen alkoi levitä Suomeen 1960-luvulla ja sitä esiintyy nykyisin koko maassa aina poronhoitoalueen rajoille saakka. Alkukesän aina mustikka-aikaan asti metsissä voi liikkua melko huoletta, mutta sienestysaikaan onkin sitten metsät täynnä noita viheliäisiä hyönteisiä ja niitä riittää lokakuun pakkasiin asti. Punkeista ei ennen puhuttu eikä ehkä tiedettykään mitään, mutta erityisesti puutiainen ja taigapunkki, jotka levittävät vaarallisia tauteja, ovat yleistyneet ja levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle. Paljon muutakin on luonnossamme tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, mutta tässä joitakin esimerkkejä.

Heikki Salmela

Joko luit nämä Karhuahon kaikuja -kirjoitukset?

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.