SUN isäs oli alkoholisti. Ja niin oon minäkin, sanoi mies ovesta sisään työntyessään.
Vähän erikoinen tervehdykseksi, enkä oikein tiennyt, mitä siihen olisi vastannut. En lähtenyt kiistämään mutta en myöntämäänkään, koska tulijan humalatilan vuoksi keskustelusta ei olisi tullut kovinkaan syvällistä. Kävijä onneksi sukeutui tiehensä kohtuullisen nopeasti onnistuttuaan osumaan oviaukkoon. Ja pääsi mönkijänsä kyytiin.
Meistä useimmilla siis on omakohtaisia kokemuksia ongelmallisesta alkoholinkäytöstä ja siitä, mitä se ympäristölle aiheuttaa. Asiaa on hartaasti hävetty ja piiloteltu.
Nykyään alkoholismista puhutaan kroonisena sairautena, josta ei voi parantua. Yritin saada haastattelun Minnesota-hoidon käyneeltä henkilöltä. Kysyin asiaa puoli vuotta sitten ja kysyin taannoin taas. Ajankohta ei tuntunut oikealta silloin eikä nyt. –Ymmärrän oikein hyvin tätä ihmistä ja hyväksyin hänen ratkaisunsa.
Asiantuntijan mukaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmä puuttuu alkoholiongelmaisen toimintaan huomattavasti myöhemmin kuin naapurimaissamme. Suossa ollaan paljon syvemmällä, kun työnantaja kutsuu työntekijän palaveriin sen vuoksi, että hän tulee humalaisena töihin. ”Ruotsissa ja Norjassa arvioidaan työnantajan puuttumisen ongelmaan tapahtuvan noin 5–8 vuotta ennen kuin päihderiippuvainen tulee päihtyneenä töihin”, kirjoitti riippuvuusasiantuntija Christer Schoultz Helsingin Sanomien yleisönosastossa.
Suomessa järjestelmä ohjaa kohtuukäyttöön, ei käytön lopettamiseen kuten muissa Pohjoismaissa. Lisäksi niiden päihderiippuvuusohjelmiin on kolmikantaan työntekijä-työterveys-työnantaja liitetty neljäntenä riippuvuusasiantuntija. Riippuvuuksien ymmärtäminen vaatii eritysosaamista, jota Suomessa ei käytetä eikä opeteta. Näihin seikkoihin puuttumista voisi harkita.
En osaa antaa neuvoja, kun en ole asiantuntija. Mutta jos jotain toivoisin, se olisi, että viinan käytön aiheuttamia ongelmia ei tarvitsisi niin valtavasti hävetä ja peitellä. Joka suvussa ja useimmissa perheissä on joku päihteiden ongelmakäyttäjä. Ja jokaisessa suvussa ja perheessä on runsaasti tästä asiasta kärsiviä ihmisiä, jotka tiukkaan vaikenevat ja peittelevät.
”Mitä ihimisetkin sanos, jos tietäs.” – No kyllä ne yleensä tietävät, varsin hyvin.
Sairauskäsitteen omaksuminen voisi helpottaa asiaan suhtautumista.
Aino Alppinen
