Paluu Torpinkankaalle 62 vuoden jälkeen oli koskettava

Karl-Henrik Wahlfors, Pekka Helakallio, Antero Mattila, Anne Honko, Kaija Pilbacka, Matti Honko, Keijo Kuoppala ja Matti Hokkala vaihtoivat kuulumisia Torpinkankaalla.
KUIN oltaisiin tavattu viimeksi eilen! Isäni tapasi sanoa, että jos pohjalaisen ystäväksi saa, se ei ikinä petä, lausahti Pekka Helakallio palatessaan lapsuudenaikaisiin maisemiinsa ja tavatessaan lapsuudenystävänsä 62 vuoden takaa. Jälleennäkeminen oli lämmin, kun entiset Torpinkankaan lapset Antero Mattila, Keijo Kuoppala, Matti Hokkala, Matti Honko, Anne Honko sekä Kaija Pilbacka tervehtivät Helakalliota tiistaina Anteron Aittamuseon pihamaalla.

Ystävykset tapasivat ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Helakallion perhe muutti Vimpelistä vuonna 1957 Kirkkonummelle. Helakalliot asuivat Vimpelin-aikanaan Hongon talossa ja alle kouluikäinen Pekka-poika leikki naapuruston lasten kanssa. –Muistan hyvin Keijon ja Anteron, jota kutsun Antiksi. Oltiin parhaita kavereita, Helakallio sanoi. –Äitini muisteli, kuinka menin aina pihalle ja huusin ”Antti, tuu, Keijo, tuu” ja sitten yhdessä leikittiin. Muistan Vimpelin ajalta senkin, kun pesäpalloa oltiin katsomassa, ja oli tosi jännittävää, ei se, tuleeko juoksuja, vaan se, pomppaako pallo veteen.

Torpissa leikittiin paljon purkkista, piilosta, pesäpalloa ja muuta urheilua, muistelivat sen aikaiset lapset.

–Pekka oli saanut joululahjaksi rattikelkan, jolla sitten laskettiin yhdessä mäkeä, muisti Antero Mattila.

–Ilmari Helakallio oli töissä Kankaan suksitehtaalla työnjohtajana. Hän oli nauravainen ja hyväntuulinen mies, Matti Hokkala muisteli. –Siihen aikaan harva mies oli, sodan käyneitä jurrikoita olivat enimmäkseen, Keijo Kuoppala totesi.

PEKKA Helakallio on nykyisin isä Pekka ja työskentelee Vaasan ortodoksisen seurakunnan palveluksessa. Jälleennäkemiseen johtaneet tapahtumat käynnistyivät, kun Orvokki Sadeharju tunnisti Helakallion nimen maakuntalehden sivulta joitakin viikkoja sitten ja kertoi asiasta veljelleen Antero Mattilalle, joka soitti saman tien numerotiedusteluun. Tapaaminen järjestyi samalla, kun matkapappina toimiva Helakallio matkasi kanttori Karl-Henrik Wahlforsin kanssa Soiniin siunaamaan siellä lepäävät Karjalan evakot.

–Kyllä tämä on nostalginen hetki, ihan tässä herkistyy, Helakallio totesi ja katseli, onko se ja se talo vielä paikallaan. Hän toimitti myös museon siunaamisen ortodoksisin menoin Mattilan pyynnöstä.

Sydäntä sykähdyttävää, Antero Mattila tiivisti tapaamisen tunnelmat. –Kyllä tämä on yksi kesän ja vuoden kohokohdista.

Helakallio jää eläkkeelle tänä vuonna. Pohjanmaalle hän tuli Helsingistä ja on toiminut täällä kaksi vuotta. Ennen sitä matkapapin toimialueena on koko entinen Vaasan lääni. –Pyydettäessä tullaan aina. Järviseudulle pyyntöjä on tullut kolme, neljä kertaa vuoteen. Toivottavasti jatkossa tulee enemmänkin, kun pitkään unohduksissa ollut ystävyys on puhjennut uudelleen kukkaan.

–Suunnitelmissa on, että Isä Pekka tulee pitämään aittamuseolle yleisömessun, kun sopiva ajankohta selviää, Antero Mattila kertoi.

Tässä aittamuseon siunaaminen 20. elokuuta Vimpelissä

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.