”ETSINTÄKUULUTUS! Etsitään koulumummoja ja -pappoja ekaluokkaan”, ilmoitettiin huhtikuun alussa Evijärven kirkonkylän koulun mainoksessa.
Nyt etsintä on tuottanut tulosta, ja kouluun on löydetty kaksi vapaaehtoista koulumummoa. He ovat käyneet maanantaisin muutaman viikon ajan. Lisäksi ajatuksesta on innostunut myös yksi ”kouluäiti”.
Koulumummoille ja -papoille toiminta merkitsee piristystä päivään ja mahdollisuutta viettää aikaa lasten kanssa. He ovat mukana oppilaiden koulupäivässä, auttavat ja kuuntelevat ja ovat läsnä. He tulevat mukaan oppitunneille ja auttavat kukin omien kiinnostuksenkohteidensa perusteella — vaikka neuvomalla äidinkielen tehtävissä tai käsitöissä — tai sitten vain höpöttelevät mukavia. Ensimmäisenä päivänään he kuuntelivat, kun ekaluokkalaiset lukivat heille aapista.
Idean takana olivat opettajat Salli-Sofia Viinamäki ja Teija Puotinen. Viinamäki kertoo kuitenkin, ettei ajatus ollut heidän omansa.
–Olin vuosina 2013–14 Alajärvellä sellaisessa koulussa töissä, jossa oli koko koulun yhteinen mummo- ja pappa. He olivat siellä keskimäärin yhden koulupäivän viikossa, Viinamäki sanoo. –Evijärven kirkonkylän koululla ei tällaista toimintaa ole ollut, enkä oikein osaa sanoa tämän tarkkaa yleisyyttä Suomessa. Tiedän toki, että ainakin MLL rekrytoi myös koulumummoja -ja pappoja.
JOS innokkaita vapaaehtoisia löytyy, koulumummoja ja -pappoja voidaan hyödyntää ensi syksynä myös muilla luokilla kuin ekaluokalla.
Viinamäki kertoo, että vapaaehtoiset voivat tulla kokeilemaan toimintaa yhdeksi päiväksi tai käydä säännöllisesti ja useammankin kerran viikossa — kukin omien resurssiensa mukaan.
–Tarkoitus on, että tämä on vastavuoroista eikä rasita ketään, hän sanoo. –On ihanaa, kun on lisää turvallisia aikuisia, joilla on aikaa jutella ja touhuta lasten kanssa. Lapsille on tärkeää, että tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi. Omat isovanhemmat eivät myöskään välttämättä asu lähellä, tai heitä ei ole.
Hän lisää, että on tärkeää, että sukupolvien välinen vuorovaikutus ja yhteistoiminta näkyy koulussa.
–Tämän toiminnan avulla tulee myös siirrettyä kulttuuriperintöä sukupolvilta toisille. Se antaa suurillekin ikäluokille mahdollisuuden tehdä mielekästä vapaaehtoistyötä. Lapsista voi olla myös esimerkiksi paljon iloa ihmisille, jolla ei ole omia lapsenlapsia, omat lapsenlapset asuvat kaukana tai on yksinäisyyttä.
