Yhteiskunnassa moraalinen kriisi vanhushoivassa

Viime aikaiset esille tulleet epäkohdat vanhuspalvelussa hoivassa ja hoidossa kertovat moraalittomista toimintatavoista. Tämä kertoo myös toisaalta välinpitämättömyydestä ikäihmisiä kohtaan. Onko tullut vain bisnes-ajattelu asioihin ja rahastus, välittämättä ihmisistä ja heidän jokapäiväisestä arjesta?

Kysymyksiä, joihin yritetään kehitellä vastauksia. Ennen ihmisiä myytiin pölkyn päältä kuka halvimmalla ottaa. Ollaanko tultu kaupallisuuden myötä siihen, että kuka tekee halvimman tarjouksen välittämättä, saako vanhus sopimuksessa mainitut oikeutensa? Näin on käynyt isoissa kansainvälisissä hoivayrityksissä, joiden toimintaan on jouduttu puuttumaan.

Meillä Alajärvellä ollaan kovaa vauhtia kaupallistamassa toimintaa ja luopumassa omasta toiminnasta, kun katsoo mitä ympärillä tapahtuu. Tämä on meidän omissa käsissämme. Järvi-Pohjanmaan perusturvalautakunta on tuottaja. Valtuusto voi tilata omana toimintanaan vanhuspalvelun hoivan ja hoidon. Ei tarvita kilpailua. Nyt vedotaan palvelusetelitoimintaan. Mitä se on? Voisi luonnehtia vanhan sota-ajan leipäkortiksi.

Itse olen oman tuotannon kannalla. Tähän voidaan ostaa pieniltä määrätyt paikat ja rajoittaa sillä tavalla toimintaa, että isot eivät ole kiinnostuneita. Toki hankintalaki on varsin yksi selitteinen ja kaikki EU-alueella olevat yritykset voivat jättää julkiseen tarjouskilpailuun tarjouksensa.

Kaupinkartanon myyntiä Attendolle ollaan kaavailemassa. Toki täytyy muistaa, että kaupunki ei omista Kaupinkartanoa, ja yhteisöllinen yhdistys voi toimia haluamallaan tavalla.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hallinnossa olevat henkilöt ovat aivan varmasti lukutaitoisia ja näkevät mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Anteeksi pyydetään julkisesti ja ministeri tuo 25 pykälän korjauslistaa. Kysyn, että tälläkö toiminnalla pelastetaan ihmisille inhimillinen vanhuus?

Älkää unta nähkö, uskokaa mitä haluatte. Tiedän, että kun jollekin antaa pikkurillin, se vie koko käden.

Tulen aina toimimaan niiden päätöksien puolesta, joissa ihmisarvoinen elämä on loppuun asti elämisen arvoista. Toivon, että en jää näiden arvojen kanssa yksin.

Jaa juttu: