Ruokaa Suomesta

Meillä on Suomessa jo olosuhteidemme kautta erityiset mahdollisuudet ja taito tuottaa puhdasta ruokaa, jonka vierasainejäämät normaalituotannossakin alittavat eurooppalaisen luomutuotannon rajoja.

Etelä-Pohjanmaa on monipuolinen ruokamaakunta, ja me tiedämme täällä puhtaan ruoan arvon. Me osaamme maakunnassa, ja koko maassa tuottaa ja jalostaa maailman puhtainta ruokaa, ja sitä myös suomalaiset haluavat syödä. Meillä on Suomessa jo olosuhteidemme kautta erityiset mahdollisuudet ja taito tuottaa puhdasta ruokaa, jonka vierasainejäämät normaalituotannossakin alittavat eurooppalaisen luomutuotannon rajoja. Viime aikojen ruokakeskusteluun Reijo Karhinen toi omat esityksensä, joissa on kehitysmahdollisuuksia. Myönteistä on ollut koko hallituskauden ajan ministeri Lepän toimet edistää suomalaista ruoantuotantoa hyvin laajasti. Ennen kaikkea valittavan ruokavaltuutetun rooli on saatava markkinoilla merkittäväksi. Myöskin MTK on pystynyt nostamaan esille koko ajan myönteisiä näkökulmia suomalaisesta ruoasta ja kehityskohtia ruoantuotannon edistämiseksi.

Mutta kaikesta huolimatta lopputulos on pysynyt jo vuosia samana. Ruoantuottajan asema ketjussa teollisuuden ja kaupan osana ei ole parantunut, eikä tuotannon kannattavuus ole kohentunut. Välillä kauppa on nostanut omaa siivuaan elintarvikkeista ja viime aikoina lähinnä halpuuttanut ruokaa. Samaan aikaan kun kauppa halpuuttaa, teollisuus on pystynyt nostamaan osuuttaan tuotteen loppuhinnasta. Tuottajan asema ja tuottajahinta eivät ole ruoassa nousseet lainkaan samalla kun tuotannon kustannukset ovat entisestä kasvaneet.

Kun suomalaisen ruoan tuotanto vähenee alle kulutuksen, se korvautuu kaupassa tuontiruoalla. Jos kotimaisen ruoan omavaraisuus menetetään, kuten suomalaisen lihan osalta on jo käymässä, ollaan esimerkiksi seuraavan ulkomaisen ruokakriisin kohdatessa huonossa tilanteessa.

Asian ratkaisu löytyy juuri näistä osasista, joita Karhinen, Leppä ja MTK ovat tuoneet esille, ja näitä esityksiä täytyy panna käytäntöön. Ruokaketjun kolmikon menestys ei missään tapauksessa ratkea syyttelemällä, vaan nykyistä pidempijänteisellä linjalla, jossa kotimaisen ruoan laatu näkyy myös loppuhinnassa, sopivasti. Ennen kaikkea kysymys on yhteisestä tahdosta elintarvikeketjun, päättäjien ja suomalaisten kesken siitä, että asian tila tiedostetaan ja periksi ei anneta. Ruokaketjun kolmikolle täytyy saada oikeudenmukaiset pelisäännöt, joiden toteutumista parlamentaarisesti valvotaan. Suomalaisen ruoan tuotanto on säilytettävä yhteistyöllä, jossa tiedostetaan omavaraisuuden arvo, ja tiedostetaan myös se, mitä merkitsee, jos omavaraisuus menetetään.

Jaa juttu: