Haittaako SAK työllisyyttä?

Tunnettu kolumnisti A–P Pietilä otti äskettäin voimakkaasti kantaa työministeri Jari Lindströmin (sin.) puolesta otsikolla: ”Jari on ainoa rohkea”. Asian ytimenä on Lindströmin ajama lakiesitys alle 20 työntekijän yritysten irtisanomisten helpottamisesta tilanteessa, jossa henkilö ei sovellu työtehtäviinsä.

Tunnettu kolumnisti A–P Pietilä otti äskettäin voimakkaasti kantaa työministeri Jari Lindströmin (sin.) puolesta otsikolla: ”Jari on ainoa rohkea”. Asian ytimenä on Lindströmin ajama lakiesitys alle 20 työntekijän yritysten irtisanomisten helpottamisesta tilanteessa, jossa henkilö ei sovellu työtehtäviinsä.

Vedin vaimoni kanssa kymmenen hengen pienyritystä 1970- ja 1980-luvuilla. Yhden työntekijän siirtyessä toisen palvelukseen, palkkasimme tilalle uuden. Hän asui 55 kilometrin päässä toimipisteestämme. Huomautin jo rekrytointivaiheessa, että päivittäisestä työmatkasta tulee pitkä. Tulokas kuitenkin totesi, ettei matka haittaa, jos hän on muutoin sopiva tehtävään.

Henkilökunnallamme oli vuosien mittainen tapa kokoontua yhteiseen kahvioon keskustelemaan päivän asioista. Kahvihetkemme jatkuivat vielä muutaman kuukauden leppoisasti, kunnes uusi tulokas alkoi särkeä yhteiseloa.

Verbaalisesti lahjakkaana henkilönä hän kailotti kaikkien ylitse, näki vikoja milloin missäkin. Hän antoi kieron kautta ymmärtää, ettei yritystämme johdettu oikein. Hän myös piikitteli toistuvasti yhtä miespuolista työtoveria. Sitä vastoin eräs sympaattinen nainen sai häneltä ihastelevia kommentteja ja joskus pientä taputteluakin. Tänään se tuomittaisiin seksuaalisena ahdisteluna.

Vuoden kuluttua henkilökunta alkoi väsyä tulokkaan tekemisiin ja toivoi muutosta ilmapiiriin. Yritin ratkaista ongelmaa keskustelemalla. Totesin tulokkaalle, että työt hoituivat hyvin, mutta muiden työntekijöiden mielen pahoittaminen ei käy. ”Kai tässä firmassa puhua saa”, kuului hänen yksinkertainen vastauksensa.

Tilanne hankaloitui edelleen, kun tulokas vaati työnantajaa korvaamaan päivittäiset matkakulut. Hän uhkaili ”liiton miehellä”. Kun tätä ei kuulunut, kutsuin itse asianomaisen ay-liikkeen toimihenkilön paikalle. Ay-toimihenkilö keskusteli asiallisesti työnantajan ja työntekijän kanssa. Lopputuloksena oli yhteisesti laadittu irtisanoutumissopimus. Hankalaksi osoittautuneen työntekijän tavoitteena oli kuitenkin ollut työnantajan tekemä irtisanominen, jonka hän olisi voinut riitauttaa ja vaatia tuntuvia korvauksia.

Vahingollisen tapahtumasarjan jälkeen emme palkanneet enää uusia työntekijöitä. Lopulta jatkoin toimintaa kahdestaan vaimoni kanssa.

Jos Jari Lindströmin lakiesitys menee läpi eduskunnassa, pienyrittäjä uskaltaa jälleen palkata lisää väkeä ja parantaa työllisyyttä.

Jaa juttu: