Koko rakennustyön ajan odotin, että Jokikylän ja Särkikylän risteyksiin rakennettaisiin hidastus- ja ohituskaistat liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Jokikyläntien risteys sijaitsee mäen päällä ja Särkikyläntien risteys loivassa kaarteessa, joten näkyvyys molemmissa risteyksissä on huono. Hidastus- ja ohituskaistoja ei rakennettu, mutta puolentoista kilometrin matkalle rakennettiin kuusi linja-autopysäkkiä, vaikka kyseisellä tiellä ei ole enää kymmeneen vuoteen liikennöinyt ainoatakaan linja-autovuoroa.
Sitten minä vasta mieleni pahoitin, kun tie ”viimeisteltiin” rouhimalla molemmin puolin tietä 30 senttiä leveät turvatäristimet. Uran pohjaan maalattiin vielä valkoinen reunaviiva merkiksi, ettei vaan kukaan siihen vahingossa ajaisi. Tällä älyttömällä ratkaisulla tien käyttökelpoista ajopintaa kavennettiin lähes kaksi metriä. Vaatii nimittäin melkoista taiturointia ajaa polkupyörällä rouhitun uran ja pientareen väliin jäävällä alle puolen metrin kaistaleella suistumatta ojaan tai ”turvauralle”. Käytännössä kevyt liikenne tulee käyttämään samaa ajokaistaa autojen kanssa aiheuttaen vakavia vaaratilanteita. Jos kyseessä on jokin kokeilu, miksi se piti toteuttaa maastollisesti Evijärven parhaalla pyöräilyyn soveltuvalla tieosuudella?
Tieosuutta Särkikylän risteyksestä eteenpäin on iät ja ajat kutsuttu susitieksi. Alan pikku hiljaa ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan!
Jorma Tähtinen, pyöräilijä Evijärveltä
