Etiikka tulkitsee totuusaistin

Syiden ja näistä johtuvien riippuvuussuhteiden tunteminen on avuksi onnen vaihteluissa. Kilpailu tajunnastamme on raakaa.

Jos tietomme tähän asti eivät synnyttäneet tarvittavia parannuspuuhia, tämän täytyy 

johtua siitä, että tietämisemme oli heikkoa, ja tätä tietämistä täytyy vaan vahvistaa.  

Sähköalan monipuoliset työt ovat opettaneet minulle, että aina ei riitä vian korjaus, vaan täytyy ymmärtää sen syyt ja tehdä vahvistuksia, etteivät viat uudestaan toistu.

Ajattelua suurennellaan hengeksi. ”Henki” on ihmisen oman ajattelun sisältöä. Etiikka on täsmäymmärrystä tosiasioissa.

Nerokas Shakespeare tarjoaisi uinuville virkistävän järkäleen: ”Onko sinun ruumiissasi mitään filosofiaa, paimen?” Julmuuden juhliessa etiikka ei herkästi innostu. Varmistaisimmekin hyvien naisten ja miesten energisiä hengen pajoja, epäonnen syiden monipuoliseksi mietiskelyksi.

Aineen ylivallan elämälle kohdistama kova paine laukaisee sotiin sortumisetkin. Onnen avaimia takoneet ihmeiden sepät sanovat, että tyhmyys, tietämättömyyskin, ovat tuotteita. He opettavat meille, että tietoiseksi ja tajuiseksi tulleesta ei voi tulla onnetonta, koska hän ei voi tehdä itseään eikä toisia kohtaan epäoikeudenmukaisia, vääriä, pahoja tekoja. Näiltäkin kukilta huimaus huitoo päitä poikki.

Aristoteles sanoi, että rakastaminen on hyvän toivomista ja tahtomista niille, joita rakastetaan. Hän tutki, että naisen ja miehen henkisillä kyvyillä ei ole eroa. Sitten kun kirkkoisät hyväksyivät Aristoteleen hyveopin kirkollisen tiedon auktoriteetiksi, 

vasta sitten loppui kurja ”noitien” rovioilla polttaminen.

Länsi torjui aluksi sivistyksen. Paljon ennen Muhammedia arabimaailma sulautti sitä jo opetuksiinsa. Nuo seudut ovat lahjoittaneet meille kirjoitustaidonkin. Lahjoitti hienon runonkin, Jobinkirjan, tätä kirjoitti oppinut arabinainen: ”Äidin rinnoilta riistetään orpo, orvostakin te heitätte arpaa, ja hierotte kauppaa ystävästänne. Villiaasikin voi ihmistyä, ja onttopäinen mies voi viisastua!” Puhuu ihanasti viisaudesta, paremman toivosta, ”milloinkaan en yksin leipäpalaani syö”.

Intialainen oppinut kysyykin: Jos jumalat oleskelevat vain kirkoissa, temppeleissä, synagogissa ja moskeijoissa, niin kenelle ne maan muut osat sitten kuuluvat?

Ihmisyydessään vielä heikot saivat surmauttaa kansaa kuoleman kentillä, siksi papeille maksettiin siitä, että ihmiset pysyivät henkisesti heikkoina. Oikeudessa ja kunniallisuudessa sanat soivat komeasti, mikään pelko ei ahdista eikä tuska valloita.

Onni Aatos Latvala

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.