Suomessa liikkumattomuus maksaa vuosittain 1-2 miljardia euroa. Se tarkoittaa väkimäärään suhteutettuna Evijärvellä useita kymmeniä tuhansia euroja joka vuosi. Miksi emme sitten liiku? Siihen on monta syytä, mutta yksi isoimpia on se, että lapsuusvuosien leikinomaisen liikkumisen loputtua ei ole sopivaa liikuntamuotoa löytynyt. Moni vanhempi ihminen muistelee, miten lapsena ja nuorenakin vielä juoksenneltiin kaiket kesät ja hiihdettiin talvikuukausina. Ajat ovat muuttuneet. Ulkona tapahtuvan talviliikunnan mahdollisuudet ovat nykyisin melko heikot – ihan vain sääolosuhteiden muuttumisesta johtuen.
Nykyisistä urheilulajeista suosituimpia ovat erilaiset joukkuelajit, jopa niin että perinteisiä yksilölajejakin halutaan harrastaa ryhmissä. Ryhmä tukee harrastuksen jatkuvuutta ja vastaa myös sosiaalisiin tarpeisiimme. Palloilulajien harrastaminen lisääntyi merkittävästi 1990-luvulla, kun sähly/salibandy vyöryi kaikkialle, missä oli pienikin liikuntasali. Muistan tilanteen, kun olin varannut Nuorisoseuran salin sählykerhon aloitusta varten. Tarkoitukseni oli ohjata peruskouluikäisten parituntista kerhoa viikottain. Ensimmäiseen kokoontumiseen tulikin yli 60 lasta ja nuorta! Salivuoroja piti varata lisää. Sählykerhot toimivat edelleen.
Liikkumattomuus on ongelma kaiken ikäisille, mutta iso haaste on saada murrosikään tulevat nuoret pysymään liikunnan parissa. Olet ehkä itsekin niitä liikkujia, jonka liikkuminen lapsuusiän jälkeen väheni dramaattisesti. Toivottavasti olet löytänyt jonkin itsellesi sopivan lajin.
Tehtyjen kyselyjen pohjalta voidaan huomata, että lapset ja nuoret haluavat liikkua myös Evijärvellä. Sinä, joka olet ohjannut lasten palloilu- tai yleisurheiluryhmiä, tiedät tämän. Tarvitaan sekä aktiivisia ohjaajia että asianmukaiset tilat. Ilman kunnollisia ja monipuolisia harrastustiloja ei ohjaajiakaan ole helppo motivoida.
Koululiikunta on jo vuosikymmenten ajan ollut urheiluseurojen ohella merkittävä tekijä liikuntaharrastuksen aloittamisessa ja jatkamisessa. Evijärvelläkin on tätä perinnettä pyritty tukemaan, kun kylille on rakennettu monimuotoisia liikuntapaikkoja: kylä- ja nuorisoseuran taloja, pururatoja, ja niin edelleen, joita koulutkin ovat käyttäneet. Väkimäärän vähenemisen myötä näiden merkitys on kuitenkin koko ajan vähenemässä. Tarvitaan kuntalaisille: lapsille, kaiken ikäisille koululaisille, nuorisolle, aikuisille, eläkeläisille monipuolisen liikkumisen mahdollistava liikuntahalli. Vain siten voidaan edes haaveilla siitä, että evijärveläiset liikkuisivat enemmän. Liikunta tuo iloa, lisää terveyttä, vähentää yksinäisyyttä ja säästää myös sekä kuntalaisten että kunnan rahaa. Odotamme evijärveläisiltä päättäjiltä myönteistä liikuntahallipäätöstä.
